Get ransom on fancygens.com

 

SusuPetalin blogi täyttää tänään kolme vuotta. Ajatella, reilu kolme vuotta sitten luulin, että voisi elää ihan hyvin ilman jatkuvaa päivitystä, kuvien ottamista, videoiden tekemistä.

Niin vähän sitä itsestään ja elämästään tietää.

Ja hyvä niin, koska näin ollen on aina mahdollista yllättyä.

Joskus jopa positiivisesti.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen eri juhlakirjoituksissa kertonut, miten bloggaaminen sai alkuun, miksi kirjoitan juuri verkkoon, mistä nikkini on peräisin ja niin edelleen, joten tällä kertaa haluan kirjoittaa yhteisöllisyydestä. Minä nimittäin uskon, että bloggaajien välillä vallitsee sellainen ihme juttu kuin yhteisöllisyys. Olen varma, että jos näkisin jonkun bloggaajan rähmällään risteyksessä, nostaisin hänet ylös. Pakkohan se olisi tehdä ja varmistaa, että se isänmaata syleilevälla ei ole käsi poikki, ja että se pystyy edelleen päivittämään blogiaan.

 

Olen anonyymi bloggaaja, mutta olen kuitenkin tavannut muutamia bloggaajia ihan livenä, ja joka tapaaminen on vahvistanut näkemystäni, että tuntemani bloggaajat (ne, joiden blogeja seuraan) ovat fiksuja, ihania ja välittäviä ihmisiä. Ihan elävässä elämässäkin, eivät vain blogeissaan.

 

Blogistanian yhteisöllisyys näkyy myös lukuisissa yhteisblogeissa, esimerkiksi haasteblogit kuten Valokuvatorstai, Runotorstai, Pakinaperjantai ja Luova lauantai vahvistavat sellaista yhteisöllisyyttä. Varmaan on lisäksi myös lukuisa joukko muita yhteisöblogeja, joista en tiedä mitään, kunnia ja kiitos myös heille.

 

Ystävyys, yhteistyö ja avunanto näkyvät Blogistaniassa. Jos jollakin on joku ongelma, koskien sitten bloginsa teknisiä juttuja tai oman elämän kiemuroita, riittää, kun laittaa maininnan blogiinsa ja apu on lähellä. Blogistaniassa on valtavasti tietoa ja taitoa, ja jos jostain syystä tarvitsisin sukanteko-ohjeet, tiedän, että ei kestäisi kauan ennen kuin ohje saapuisi luokseni.

Huom! en aio tehdä sukkia, en tarvitse ohjetta!!!!

Blogistanian kansalaisten avulla sain muokattua runoni julkaisukuntoon, löysin novellikokoelmalleni nimen ja kansikuvan.

 

Niinpä tänään haluan kiittää kaikkia mukavia, ihania, fiksuja, lämpimiä ja välittäviä kanssabloggaajia! Ilman teitä ei tämä blogi olisi kestänyt kolmea vuotta. Kiitos ja kippis teille! Buffetti on auki, ja niin kuin virtuaalissa kaikki on mahdollista, niin myös näissä juhlissa on tarjolla ihan kaikkea mitä vain haluatte. Ottakaa ja nauttikaa!

 

 

SusuPetal

 

P.S. Helsingin Kirjamessut ovat alkaneet. Myös BoDilla on siellä ständinsä. Jos on tuuria, sieltä voi löytää Taikkarin mäellä- ja Toinen painos-kirjat.