50640.jpg


Vasta nähdessäni Nellin, muistin mitä olin luvannut. Tyttö katsoi minua odottavasti, varovasti hymyillen ja hymy sammui hänen nähdessään ilmeeni.

-Voi sori, kulta. Mä en muistanut hakea sitä lahjaa.

Nelli meni makuuhuoneeseen. Hän istuutui sängyn laidalle, selin minuun.

-Ihan oikeesti, mulla oli kamala kiire, kun mä lähdin töistä ja piti ehtiä kauppaan ja bussiin ja mä unohdin.
-Mä en mee sinne.

Tytön ääni oli tuskin kuiskausta suurempi ja kuulin hänen pidättelevän itkuaan.

-Sä olet odottanut niitä synttäreitä koko viikon. Totta kai sä menet sinne.

”Kato! Tanja kutsui mut synttäreille! Perjantaina! Ekan kerran! Mä en oo koskaan ollut siellä. Niin kuin muut! Voidaanko me ostaa Tanjalle W.I.T.C.H-kirja? Tanja tykkää Cordeliasta. Voidaanko? Ja mä laitan ne mun helmet kaulaan ja sen saman mekon ku mulla oli joulujuhlassa. Mä en jaksa odottaa perjantaihin”

-Mä en mee sinne. Mulla ei oo lahjaa.
-Keksitään jotain muuta. Kaapissa on varmaan rusinapaketti ja jos sit jotain muuta ja…

Nelli alkoi itkeä. Istuuduin hänen viereensä ja kiersin käteni hänen ympärilleen. Hänen laiha ruumiinsa oli jäykkä ja torjuva.

-Paketoidaan ne rusinat ja jotain muuta nätisti…voi ei.

Lahjan lisäksi olin unohtanut ostaa lahjapaperia. Kaapissa oli vain joulupaperin rippeitä, eivätkä ne sopineet 10-vuotislahjan kääreeksi.

-Mä en mee sinne. Ei sinne voi viedä rusinoita. Kaikki muut tuo jotain kivaa, ne on ostaneet Tiimarista vaikka mitä Tanjalle, en mä mee sinne rusinoiden kanssa. Tanja ei sit enää koskaan kutsu mua.
-Meillä ei oo mitään muuta. Ei ees lahjapaperia. Voitaisiin tietysti piirtää liiduilla jotain kivaa valkoiselle paperille ja tehdä siitä lahjapaperi, mutta kun ei ole edes lahjaa…

-Annetaan rahaa, Nelli sanoi ja suostui katsomaan minua. –Kakskymmentä euroa.
-Mulla ei oo. Tilipäivä on vasta tiistaina ja mä ostin jo ruuatkin visalla ja…ei mulla oo, Nelli.

Istuin ja pidin Nelliä sylissäni, eikä hän enää suostunut katsomaan minua.