164217.jpg

Robotti oli täydellinen. Se toimi juuri oikealla tavalla, sillä tavalla kuin Kristiina halusi. Se ei tyrkyttänyt itseään, se vain odotti ja oli olemassa Kristiinaa varten. Se oli hienotunteinen, eikä se puhunut turhia, vaan pysyi asiassa. Se kysyi ja toimi Kristiina ohjeiden mukaan.

Se oli vastassa eteisessä, kun Kristiina tuli töistä. Kenet tahansa muun Kristiina olisi kokenut tungettelevaksi asunnossaan, mutta robotti oli riittävän epäinhimillinen, eikä se aiheuttanut kiusaantumista.

 – Haluatko rakastella heti vai myöhemmin? robotti kysyi joka ilta, kun Kristiina riisui takkiaan.
– Ehkä myöhemmin, Kristiina sanoi rypistäen otsaansa. – Ja muista, en pidä sanasta rakastella, puhu mieluummin yhdynnästä. 

– Anteeksi, muistan seuraavalla kerralla. Haluatko, että viettelen sinut vai haluatko pikayhdynnän?
– Viettelyyn menee liiaksi aikaa, säästetään se sunnuntaille. Ota minut nopeasti. Puolen tunnin kuluttua.

– Edestä vai takaa?
– Vaikka takaa, koska aamulla teimme sen edestä. Takaa, keittiön pöytää vasten, puolen tunnin kuluttua. Ja nyt häivy, minulla on pari muistiota, joita minun täytyy tutkia.

Robotti hävisi, ja Kristiina asettui keittiön pöydän ääreen ja kaivoi salkustaan muistion, jota oli alkanut valmistella edellisviikolla. Hänen työtehonsa oli parantunut huomattavasti robotin tulon jälkeen.

Kristiina tunsi itsensä kiskaistavan ylös tuolilta. Robotti pyyhkäisi muistion lattialle ja käänsi Kristiinan pöytää vasten. Se nosti Kristiinan kapean hameen vyötäisille, veti ohuet alushousut Kristiinan nilkkoihin ja työntyi Kristiinan sisään. Pöydän kulma painoi Kristiinan häpyluuta ja hän tunsi kostuvansa hetkessä. Robotti työnsi itseään Kristiinan takapuolta vasten muutaman kerran ja Kristiina tunsi orgasmin nousevan nilkoista kohti polvia, vatsan yli rintoihin. Hänen jalkansa valahtivat heikoiksi ja hän tuki itseään pöytää vasten.

– Haluatko vielä tänään uudestaan? Kristiina kuuli robotin kysyvän takanaan.
– En tiedä vielä, Kristiina sanoi kääntyen. – Kerron sitten.

Hän joutui katsomaan ylöspäin, sillä robotti oli häntä pidempi. Robotti vastasi hänen katseeseensa nyökäten, mutta ei poistunut. Kristiina kiskoi hameensa alas ja potkaisi alushousut nilkoistaan. Hän oli suihkun tarpeessa.  

– Sinä voit mennä, Kristiina sanoi robotin seistessä edelleen hänen edessään. – Väisty.

Robotin kasvoille nousi outo ilme. Se liikahti pienen matkan, mutta ei lähtenyt pois. Kristiina katsoi sitä ja häntä alkoi ärsyttää. Mitä se oikein odotti?

– Väisty!

Robotti kääntyi ja lähti. Kristiina ei mennyt heti suihkuun, vaan lähetti SexTronicsiin sähköpostia ja vaati saada heti tietoa, oliko mahdollista, että robotin ohjelmoinnissa oli vikaa. Hän ei halunnut robottia, joka yhdynnän jälkeen näytti siltä kuin se olisi jäänyt kaipaamaan suudelmaa.