(näin alkoi haasteruno)

Kerranpa eli tantta
Hantta nimeltänsä
eikä kuunaan ikänänsä
olisi iljennyt luulla
että rokkia nyt kuulla
korvat voisi laisinkaan

vaan sitten erehtyi kapakkaan…

(ja Titta jatkoi)

missä rokki soi
ja rokkikansa karkeloi
hämmentyneenä hämillänsä
myöntää Hantta erehtyneensä
rokkihan menee alle jalan
tanssimaanko kohta alan

parketille nyt ottaa suunnan

(ja Iines vastasi haasteeseen)

tutkaillen mistä seuraa saisi,
kuka lattialla häntä tanssittaisi.
On pitkää, pätkää, miestä monta,
valinta on vaikea, voi onnetonta!
Yksinkö täytyy Hantan hyppiä,
rokki soi, mut alkaa vähän nyppiä.
Seuraa pitää jostain saada

(remmiin astui Outo Emo)

Ei, en turhaan raada,

turvaa hakien,

ja nutturansa auki tempaisten

käy lattialle villisti nyt Hantta

kuin henki vailla lampun rajoittavaa kantta.

Katsomatta mukaan kopaten

otuksen pitkätukkaisen

ja nahkarotsisen.

Kiivaasti riivaa tantan biisi...

(Bambi jatkoi haastetta)

jo unohtui siinä myös ikäkriisi
kun hurmioon raggari Hantan sai
Ja vaikka olikin maanantai,
vei taksi tantan ja raggarin
jonoon syrjäisen nakkarin
josta porilaiset popsittuaan
matkaa jatkoivat "Onnelaan";
asuintaloon hämyiseen,
bändikämppään rähjäiseen...

(Ja vuorossa oli Jenni)

Rokkari rotsin heitti naulakkoon,
ja takanaan oven pisti *tiks* lukkoon,
Hantalle kumarsi kuin herrasmies
ja johdatti naisen portaikkoon.

Raggari pöytälaatikkonsa avasi,
vaaleanpunaisesta vihkosta tavasi:

"Oi jos oisit kultaseni LP-levy vain,
pyörittäisin sua aina levysoittimellain,
hellästi sua koskettaisin silkkihansikkain,
vinyylisi kiiltävänä pitäisin mä ain"

Raggari olikin runomies!

(lopuksi runo kiersi takaisin aloituspaikkaan eli susulle)

Runomieheen hermostui

Hantta tykkänänsä.

Siirappilyriikkaa suoltavaa

ei pitää voi ylkänänsä.

"Kuules nyt taabermanni",

Hantta alkoi ärjyä,

"jotain muuta kuin lässytystä

tarvitaan, jos aikoo säilyä

elinvoimaisena, viriilinä,

menevänä, villinä.

Minä lähden rokkaamaan,

soita sinä vain pilliä."

Niinpä Hantta runoilijan

jätti ja lähti kapakkaan,

sillä kun kerran rokin kuulee

ei sydän rauhaa saa.

Ilman ylkää pärjätä voi

Hantta sen jo tietää.

Vaan elämä ilman rokkia?

Sitä ei Hantta voi sietää.

(Sivuaskel innostui Hantasta)

Stoori jatkuu, käänne uus
Hantta vasta kolmekuus
huomas että ilman ylkää
elämästään paljon hylkää.

Niinpä löytyi rokkimies,
lämmin on taas kotilies.
Soundit uudet, laulu raikaa
Hantassa on jälleen taikaa!

(Etappisika kehitti lisää)

Rokkimies ei nousta jaksa,
ryypätty on tääkin maksa.
- Tuo hei Hantta tekarit,
ja samal parit pillerit.

Saattohoitajuus vaiko lesbous?
tämä Hantan ajatuksis sous.
Näistäkö nyt valita täytyy, joo
tack vaan Susu, soromnoo!

**********

Runo löytyy myös omalta sivultaan

Kiitos kaikille runoilijoille, upeaa kun otitte haasteen vastaan!