EDIT 19.12. KLO 20.00: Jatkokertomus Aleksi löytyy myös omalta sivultaan.

Illalla
tulisi Avara luonto. He katsoivat sitä aina yhdessä, hän ja isä. He
istuivat vierekkäin sohvalla ja katsoivat kaikenlaisia eläimiä joka
puolelta maailmaa. Eräänä lauantaina oli tullut ohjelma biisoneista.
Biisonit asuivat Amerikassa. Aleksi oli katsonut tarkkaan, mutta
ohjelmassa ei ollut mitään, mikä olisi kertonut, että äiti oli myös
siellä. Amerikassa. Ei tietenkään, eihän äiti ollut siellä missä oli
biisoneita. Biisonit asuivat ihan muualla, ja äiti oli Floridassa.
Floridassa oli palmuja, ei biisoneita. Kuitenkin Aleksia oli
jännittänyt, kun hän oli katsonut ohjelmaa.
Tänäänkin
he avaisivat television ja katsoisivat Avaraa luontoa. Ja ehkä heillä
silloin olisi karkkia, jota voisi syödä samalla. Aleksi noukki
taskustaan ostoslistan. Siinä luki hyvin pienellä "karkkia". Isähän ei
ollut kieltänyt.
-Onko sinulle se ostoslista? isä kysyi vetäessään takkia ylleen. –Minulla on kassit.
Aleksi
nyökkäsi. Hän taitteli ostoslistan pieneksi ja laittoi sen takaisin
taskuun. Taskun vetoketju oli paras vetää kiinni, ettei lappu häviäisi.
-Ajattelin, jos…isä aloitti, mutta ei jatkanut lausettaan.
Aleksi katsoi isää.
-Jos
vaikka ostettaisiin makkaraa ja paistettaisiin pannulla, isä sanoi
katsoen hattuhyllyä. –Se olisi vähän niin kuin grillimakkaraa.
Aleksi
pidätti hengitystään. Isän ääni tuntui kuuluvan jostain kaukaa. Aleksin
korvissa kohisi, eivätkä saappaat tahtoneet mennä kunnolla jalkoihin.
-Mitäs sanot? isä kysyi.
-Joo, Aleksi vastasi. –Se olisi hyvää.
-No hyvä. Ja sitten…
Aleksi
sai saappaat jalkaan ja katsoi isää. Isä oli siirtänyt katseensa
hattuhyllystä alaspäin ja hetkeksi heidän silmänsä kohtasivat.
-Varmaan sitten jotain karkkiakin, isä sanoi ja avasi ulko-oven.
-Isi…
Isä kääntyi ja katsoi Aleksia.
-Minä
voisin vaikka rakentaa legoilla sitten kun tullaan kotiin, Aleksi sanoi
nopeasti. –Sillä aikaa kun sinä paistat makkaraa.
Isä nyökkäsi.
-Ja sitten syödään karkkia ja katsotaan avaraa luontoa, Aleksi jatkoi yhä nopeasti, vaikka ei ollut mitään kiirettä.
Isä
ei peruisi lupauksiaan. Kuitenkin oli pakko puhua nopeasti ja oli ihan
hengästynyt olo, ihan kuin olisi kiivennyt mäen huipulle lipsuvilla
suksilla. Kiivennyt ja kaatunut ja lipsunut ja väsynyt, mutta kuitenkin
päässyt perille.
*** loppu ***
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.