316085.jpg


Vuosi bloggaamista taas takana. Jonkinlaista tilintekoa kai pitäisi tehdä.

Olen viime aikoina miettinyt tavallista enemmän kirjoittamista. Ja varsinkin nettikirjoittamista. Blogikirjoittamista. Verkkoproosan kirjoittamista. Omalta kohdaltani, eli tulossa on täysin subjektiivista pohdintaa.

Olen kirjoittanut aina. Nojaa, ainakin aina sen jälkeen, kun opin kirjoittamaan, mutta tavallaan jo ennen sitä, koska sepitin tarinoita nukeille ja esitin tuotoksiani vastahakoiselle, mutta omalla tavallaan kannustavalle  kotiyleisölle. Otin vielä pääsymaksunkin näistä teatteriesityksistä….

Ennen kuin aloitin tämän blogin, minulla oli kuuden vuoden kuiva kausi kirjoittamisesta. Olin kirjoittanut itseni aika tyhjiin aikana, jota edelsi tuota kuutta vuotta ja olin väsynyt ja kyllästynyt sanoihin ja tarinoihin. Blogin aloittaminen oli yksi keino houkutella minut takaisin kirjoittamisen pariin, koska muistin kyllä hämärästi, että itse asiassa kirjoittaminen on aika mukavaa.
Houkuttelu onnistui ja nyt olen reilun vuoden ajan kirjoittanut SusuPetalin juttuja.

Blogikirjottaminen…verkkoproosa. Erinomainen tapa tavoittaa lukijoita, mielestäni, ja siksi minusta on jotenkin outoa, kun aina välillä minulta kysytään, enkö haluaisi juttujani julkaistavan kirjana. Enkö haluaisi nähdä SusuPetalin tarinat kovien kansien välissä? Eikö itse asiassa kannattaisi kerätä näitä tekstejä pöytälaatikkoon ja valmistella kirjaa sen sijaan, että julkaisee ne blogissa? Ja eikö joitakin tarinoitani voisi laajentaa, hioa ja työstää novelliksi, romaaniksi? Miksi en kirjoittaisi novellikokoelmaa? Romaania? Miksi en lähesty kustantajia? Miksi en haluaisi odottaa arviota kaksi vuotta ja sillä aikaa valmistella jo uutta käsikirjoitusta? Minullahan on blogissani jo tukku hyviä alkuja laajemmille teksteille! Miksi en antautuisi kirjallisuudelle, sillä eihän blogikirjoittaminen ole varteenotettavaa kirjallisuutta. Sehän on…blogikirjoittamista…kai sinä haluat kirjailijaksi?

Minusta nuo kysymykset ovat hämmentäviä. Minähän kirjoitan jo paljon ja minulla on lukijoita. Hmm, eikö se ole hyvä? Minusta se on hyvä juttu, mutta ilmeisesti minussa on jotain vikaa, koska minulla ei ole muita tavoitteita tai muuta kunnianhimoa kuin kirjoittaa blogia.

Miksi minun pitäisi vääntää jutuistani pitkät versiot, jos saan sanottua sanottavani lyhyesti? Itse asiassa minua ei kiinnosta lainkaan alkaa pohtia, mitä tarinoitteni henkilöille tapahtuu tulevaisuudessa, mitä heille on tapahtunut menneisyydessä ja kuka teki mitä ja miksi.
Minulta puuttuu selvästi joku pitkän-kaavan-geeni… Minä kuvaan hetken. En muuta.

Itse olen ihan tyytyväinen tilaani, mutta aina välillä, kun minulta kysytään kirjan julkaisemisesta, minua alkaa epäilyttää oma tilani. Olisinko todellakin onnellisempi ihminen, jos saisin kirjan julkaistua ja sitä kirjaa ostaisi…hmmm…kuinka paljon nyt voisi arvioida, no, jotain 500 ihmistä? Sekö tekisi minut onnelliseksi? Siihenkö minun pitäisi pyrkiä?

Just ei. Olen onnellinen nyt. Olen verkkoprosaisti(hah), verkkolyyrikko(hahhah), kirjoittaja, bloggaaja ja minulla on päivässä satoja lukijoita, jotka palaavat takaisin. Minulla on uskomaton, lukeva ja kommentoiva yleisö, mutta en minä esimerkiksi runsaiden kommenttien vuoksi luule olevani tunnettu henkilö muualla kuin omassa blogissani(tämä täsmennys ihan vaan niihin arvailuihin, onko reaalimaailma tietoinen Blogistaniasta –ei ole…)

Rakastan uusia tekstejä ja uusia kuvia. Onneksi blogikirjoittaminen vaatii uutta tuotantoa koko ajan.

Vuoden 2006 tilinpäätöksenä voin siis todeta, että bloggaaminen jatkuu samoissa merkeissä ensi vuonnakin eli tulossa on lyhytlyhytproosaa. Jotakin uutta yritän varmaan kehitellä, kuten tänä vuonna nuo jatkokertomukset ja haasterunot muun muassa. Ehkä jatkokertomus, jonka jatkon lukijat saavat kirjoittaa…? Pitää miettiä. Onko teillä ehdotuksia?

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille tästä vuodesta. Kiitos myös muille kirjoittajille, joiden blogeja minulla on ollut ilo lukea. Tavataan ensi vuonna! Nauttikaahan aaton antimia kohtuudella, nakkien ja perunsalaatin ylenmääräinen syöminen voi aiheuttaa haitallisia sivuoireita -räjähdysvaaraa ja tähtiä silmiin.


onnellista

uutta vuotta 2007!


 

susupetal