18584.jpg


Katsoin pöydällä olevaa Trivial Pursuitia.

-Voidaanhan me lopettaa pelaaminen tai pelata jotain muuta.

Tiia pudisti päätään. Make näytti siltä, ettei asia olisi voinut häntä vähempää kiinnostaa. Niko oli edelleen vessassa.

-Mutta eihän tästä tule mitään, sanoin ja keräsin lattialle lentäneet kysymyskortit ja nopan. –Ei tästä koskaan tule mitään. Tehdään jotain muuta. Lähdetään vaikka kaljalle.


-Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos joku ei olisi niin helvetin tyhmä, Tiia vastasi korottaen ääntään, joten tiesin Nikon tulleen paikalle. –Siis, miten joku voi olla niin tyhmä. Me oltaisiin muuten voitettu. Ellei yksi olisi...

Niko istahti sohvalle Maken viereen. Make oli alkanut selailla Tekniikan Maailmaa.

-Se on niin tumpelo muutenkin, Tiia jatkoi. –Joko mä kerroin, ettei se saanut ees yhtä jumittunutta kaappia auki? Tsiisus.

Pakkasin Trivial Pursuitin laatikkoon ja vein pelin kirjahyllyyn. Olisin halunnut lisää viiniä, mutta se olisi vaatinut uuden pullon avaamista, enkä halunnut Nikon ja Tiian jäävän tyhjentämään pulloa kanssamme.

-Laiska ja tyhmä ja saamaton, Tiia sanoi ja alkoi kikattaa. –Niinkun siinä Zen cafen biisissä. Ne tuntee Nikon.

Niko nousi ja lähti. Make laittoi lehden pois ja alkoi kerätä tyhjiä laseja ja pulloja. Minä katsoin Tiiaa.

-Se on ihan outo, Tiia sanoi. –Mä en ymmärrä, miks mä olen vielä sen kanssa.