364106.jpg

-Jaaha, minä taidan alkaa tehdä ruokaa.
-Kuule, mitä jos mentäisiin jonnekin ulos syömään?

-Ulos? Me? Miksi ihmeessä? Minä olen ostanut kyljyksiä.
-No, kun…olisi vaihtelua, eikä sinun tarvitsisi tehdä ruokaa.

-Vaihtelua? Oletko sinä kyllästynyt minun sapuskoihini?
-En minä sitä. En ole. Ajattelin vaan…

-Vai ei kelpaa.
-Kelpaa, kelpaa, minä vain ajattelin, että olisi vaihteeksi mukavaa mennä jonnekin ulos syömään.

-Ihan turhaa. Minä ostin eilen kyljyksiä. Jos ne eivät kelpaa, mene yksin.
-Ei siitä nyt ole kysymys! Minä vaan ajattelin, että sinusta olisi mukavaa, ettei tarvitse tehdä ruokaa.

-Minähän teen joka päivä! Miksi tämä päivä olisi sen kummempi?
-No, juuri sen takia! Koska sinä teet joka päivä ja minä en osaa.

-Minä en sinua keittiöön päästäisikään!
-Enhän minä sinne haluaisikaan. Osaisikaan.

-No et!
-Niin. Ettei sitten mennä?

-Ei. Ihan höpsö ajatus. Me jossain ravintolassa.
-Niin kai sitten.

-Niin.
-Minä vaan…

-Mitä?
-En mitään. Kyljykset on hyviä. Paistatko sinä perunoita niiden kanssa?

-Nekö maistuisi?
-Maistuisi.

-No, paistan.