
-Jaaha, minä taidan alkaa tehdä ruokaa.
-Kuule, mitä jos mentäisiin jonnekin ulos syömään?
-No, kun…olisi vaihtelua, eikä sinun tarvitsisi tehdä ruokaa. -Vaihtelua? Oletko sinä kyllästynyt minun sapuskoihini?
-En minä sitä. En ole. Ajattelin vaan… -Vai ei kelpaa.
-Kelpaa, kelpaa, minä vain ajattelin, että olisi vaihteeksi mukavaa mennä jonnekin ulos syömään. -Ihan turhaa. Minä ostin eilen kyljyksiä. Jos ne eivät kelpaa, mene yksin.
-Ei siitä nyt ole kysymys! Minä vaan ajattelin, että sinusta olisi mukavaa, ettei tarvitse tehdä ruokaa. -Minähän teen joka päivä! Miksi tämä päivä olisi sen kummempi?
-No, juuri sen takia! Koska sinä teet joka päivä ja minä en osaa. -Minä en sinua keittiöön päästäisikään!
-Enhän minä sinne haluaisikaan. Osaisikaan. -No et!
-Niin. Ettei sitten mennä? -Ei. Ihan höpsö ajatus. Me jossain ravintolassa.
-Niin kai sitten. -Niin.
-Minä vaan… -Mitä?
-En mitään. Kyljykset on hyviä. Paistatko sinä perunoita niiden kanssa? -Nekö maistuisi?
-Maistuisi. -No, paistan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.