Tänään olen miettinyt sitä, miksi ihmiset ovat ihastuksissaan, jos joku on nuorekas, vaikka ikää on kuusikymmentä. Tai viisikymmentä. Seitsemänkymmentä. Miksi se on niin mukavaa? Ihanaa? Miksi nuorekkuus on niin tärkeää ja positiivista, että viisikymppisenä saa ylimääräisiä kehuja siitä, jos on nuorekas?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mikä viisi-kuusikymppisyydessä on sellaista, että se ei omana itsenään ole riittävän hyvää?

Onko tässä kyse samasta ilmiöstä, joka kulminoituu lauseeseen "kasva isoksi, älä aikuiseksi"? Eli pysy nuorekkaana, nuorena, älä missään tapauksessa anna ikäsi näkyä, älä ainakaan muutu aikuiseksi.

Mitä pahaa on aikuisuudessa? Miksi on niin kamalaa kasvaa aikuiseksi? Miksi aikuisuuden synonyymit ovat negatiivissävytteisiä? Aikuisuus-tylsyys, aikuisuus-ikävyys, aikuisuus-vangittu, eikä taatusti villi, aikuisuus-vastuullisuus, aikuisuus-ilottomuus, aikuisuus-huumorintajuttomuus.

Miksi aikuisuudella on noin huono brändi? Miksi nuorekkuus, nuoruus on paljon tavoiteltavampaa?

Kuka haluaa olla nuori: epävarma, finninen, ahdistunut, kipeän tietoinen omasta kehosta ja sen järkyttävän suurista puutteista, ja yhtä tietämätön siitä mikä tunne seuraavaksi ryöpsähtää päälle. Olla nuori, joka omaa täysin mustavalkoiset mielipiteet, jonka ensimmäinen ajatus aamulla on "minä", kuten myös päivän viimeinen. Minä. Miltä minä näytän? Onko minun takapuoleni liian iso? Tissit liian pienet? Hiukset liian lättänät? Mitä se tarkoitti katsoessaan sillä tavalla? Mitä ne puhuivat minusta, kun olin poissa? Miksi minä olen juuri minä?

Ei kai kukaan tosissaan halua pysyä tuollaisena? Noin tarvitsevana? Noin epävarmana? Noin tuulella käyvänä?

Näköjään haluaa, ainakin myyntimiesten mukaan, jotka tarjoavat meille ikuista nuorekkuutta, vannottavat meitä kasvamaan vain isoiksi (XXXXL???), mutta ei koskaan aikuiseksi, sillä jos me kasvaisimme aikuisiksi, me tietäisimme, että emme tarvitse sitä, mitä he yrittävät myydä meille.

Illuusiota onnellisesta elämästä, joka tulee itsestään, kun muistaa kasvaa aikuiseksi.