1334646.jpg

Tänään olen miettinyt miksi sitä, että sanoo rakastavansa eläimiä ja vihaavansa ihmisiä, pidetään paljon inhimillisempänä kuin sitä, että sanoo inhoavansa eläimiä, mutta tulevansa ihmisten kanssa ihan kohtalaisesti toimeen.

Ihmistä, jonka sydän ei sula häntää heiluttavan karvapallon edessä tai joka ei osaa ihailla kissan kesyttämätöntä luonnetta, pidetään kylmänä ja/tai tunteiltaan vajaana. Kun taas ihminen, joka huokaa tuskastuneensa ihmisiin ja haluavansa olla mahdollisimman vähän tekemissä muiden ihmisten kanssa ja joka sanojensa vakuudeksi vielä huoahtaa, että ainoastaan eläimiin voi luottaa, saa osakseen ymmärtäviä nyökkäyksiä.

Olet sitten epäsosiaalinen tai sosiaalinen – suhteessa ihmisiin siis, ei eläimiin- sinut kuitenkin määritellään sen mukaan, pidätkö eläimistä. Vaikka vihaisit ihmisiä, kivittäisit näiden ikkunoita ja sylkisit perään, mutta kohtelisit koiraasi hyvin, olisit kuitenkin pohjimmiltasi hyvä ihminen. Ja jos olisit naapureita tervehtivä, juhlia rakastava ja ihmisiä ympärillesi keräävä ihminen, joka pienessä nousuhumalassa tunnustaa, ettei ole niin innostunut nelijalkaisista hännänheiluttajista, huomaisit kohta saavasi juhlia yksin.

No, riittääpähän enemmän kuohuvaa.