320538.jpg

Kun kirjoitan äidistä, joka ei jaksa, minulta kysytään, miksi syyllistän, ei kukaan ole täydellinen ja missä se isäkin on.
Kun kirjoitan isästä, joka pettää ja jättää, minulta kysytään, miksi vihaan miehiä ja se akka varmaan nalkutti kaiken aikaa.
Kun kirjoitan naisista, minulta kysytään, mihin unohdin miehet ja olisiko maailma siis parempi ilman miehiä.
Kun kirjoitan miehistä, minulta kysytään, hylkäänkö oman sukupuoleni, haluanko vain miellyttää miehiä.
Kun kirjoitan insestin uhrista, minulta kysytään, enkä näe myös tekijää uhrina, onhan sitäkin päähän potkittu ja raiskattu.
Kun kirjoitan pedofiilistä, minulta kysytään, voiko ymmärtämällä ja päähän silittelyllä kuitata tehty paha.
Kun kirjoitan rakastelusta, erotiikasta ja vartalon kauneudesta, minulta kysytään, miksi maailma on täynnä pornoa.
Kun kirjoitan pidättäytymisestä, selibaatista, minulta kysytään, olenko panoa vailla.
Kun kirjoitan lapsen kaltoin kohtelusta, minulta kysytään, istuuko kukkahattuni liian tiukasti päässäni ja onhan maailmassa myös hyvinvoivia lapsia.
Kun kirjoitan lapsista, jotka kasvavat ja kehittyvät rakastavassa ympäristössä, minulta kysytään, miksi unohdan ne lapset, joilla ei tätä onnea ja mahdollisuutta ole.
Kun kirjoitan "olipa kerran", minulta kysytään, miksi en puhu totta.
Kun kirjoitan jotain, minkä näen totena, minulta kysytään, miksi valehtelen.

Ajatukset.
Onko niillä sukupuolta?

Kun kirjoitan, mietin itse, miksi.