Olen kirjoittanut äidiksi syntymisestä kaksi runoa, jotka on julkaistu tässä blogissa aikaisemmin, vuosia sitten. Koska tänään on äitienpäivä, haluan kiittää heitä, jotka tekivät minusta äidin julkaisemalla runot uudestaan.

 
 
 
viikkoja 42 ja muutama päälle
ultralla reisiluun mittaus

kyllä se sieltä mahtuu
lääkäri nauroi
rouva on niin iso
synnyttäjän lanteet
ei kiirettä
ei sinullakaan
potkiskelit rauhallisesti
kuuntelin ja odotin supistuksia
oli nälkä
ei kukaan ole vielä sinne jäänyt
lääkäri sanoi
kyllä se tulee ulos
odotellaan
ikkunan takana ensilumi
ajattelin kangaskenkiä joilla
olin tullut sairaalaan
kesärenkaat autossa
jokos supistaa ja ollaanko auki
ei ja kyllä
saa ponnistaa
pysyit ja jäit
no on se kumma,
lääkäri ihmetteli
ulos se on otettava
lääkärin pää jalkojeni välissä
nyt puristan ja rutistan sen kallon
huijasi minua
ei mahdu
poika
pyöreä jälki otsassa
imukupin suudelma
juoksit rinnoilleni
enemmän kuin valmis
minä uusi
 

***

 
 
 
taksikuski itkee ettei
se halua lööppeihin
että auto paskantuu
kuka sen sitten maksaa
ihan sama
aja!
aja sillä tää syntyy tähän ihan kohta
ei auta vaikka
puristaa jalat yhteen
kyllä se sieltä luiskahtaa
enkä minä jaksa ylipäänsä puristaa
sattuu ihan liikaa
kuuma yö
mammat poksahtaa kätilö nauraa
täällä on vähän täyttä
ohhoh
nytkö se tulee
ei ehdi ajaa karvoja
ei peräruiskeita
joo, joo, ponnista vaan
saako kiroilla? koskee niin saatanasti
senkun vaan
ei ehdi
tyttö hyppää ulos
kätilö kiittää ja kumartaa
olisipa jokainen tänä yönä näin nopea
levätkää nyt
joku tulee joskus
etsitään tilaa käytävältä