73634.jpg


Sinä vappuna taivas oli sininen, lähes yhtä sininen kuin uusi klubitakkini. Taivaan sineä oli äidin kävelypuvussa ja yhtä kirkas sinisyys täplitti isän solmiota, joka pilkotti vaalean takin alta.

Klubitakissa oli kultaiset ankkurinapit. Niihin oli hyvä sitoa ilmapallo, jonka ostaisimme torilta. Pidin isää ja äitiä käsistä kiinni, kuljin heidän välissään ja katsoin valkoisia polvisukkiani, joiden pitsikuvio oli samanlaista kuin prinsessojen leningeissä. Tuuli puhalteli vekkihameen alle, mutta minua ei paleltanut ja kun isä kysyi minulta, oliko liian kylmä syödä jäätelöä, pudistin päätäni. Sain käteeni vohvelitötterön, jossa oli kolme jäätelöpalloa, suklaata, mansikkaa ja vaniljaa. Nuolaisin vaniljaa ja jäätelöpallot putosivat torin mukulakiville. Äiti otti käsilaukustaan nenäliinan, kumartui eteeni, pyyhki takkini etumusta ja sanoi, että onneksi takki ei tahriintunut sen pahemmin. Isä kaivoi lompakon uudestaan esille ja osti minulle jäätelöpurkin. Puinen, litteä lusikka maistui hassulta, mutta sillä sai hyvin kaavittua purkin ihan tyhjäksi.

Ilmapallokauppiaalla oli satoja palloja ja hän nauroi isälle, kun isä sanoi, että nyt ostetaan tälle tytölle kaikkein suurin ja punaisin ilmapallo. Kauppias veti narusta ja eteeni laskeutui valtava ilmapallo, niin suuri, että jos olisin ollut pienempi, olisin voinut lähteä sen kanssa lentelemään ympäri maailmaa. Voisin lentää Amerikkaan ja Ruotsiin ja joka puolelle isä sanoi sitoessaan narun nappiini. Äiti hymyili ja antoi pusun isän poskelle. Isä alkoi nauraa ja juoksi myyntipöytien luo, nappasi käteensä keltaisen paperiruusun, maksoi myyjälle ja kiinnitti kukan äidin takkiin. Äiti nauroi ja minuakin alkoi naurattaa. Kukka oli iso ja äiti sanoi, että se kutitti hänen leukaansa.

Aurinko paistoi sinisellä taivaalla. Lähdimme torilta rantaan, isä piti minua toisesta kädestä, äiti toisesta ja korkealla yläpuolellamme suuri, punainen ilmapallo keinui tuulessa.

---------------------------------

Ehkä se alkoi unena, ehkä se oli toive. Vuosien mittaan siitä on tullut muisto. Muisto, joka olisi voinut olla totta.
Jos kaikki olisi ollut toisin.

Hellin muistoani, vaalin sitä joka vappu, kun istun torikahvilassa ja katson lapsia, joiden ilmapallot karkaavat meren ylle, joiden jäätelöt tahrivat kenkien pohjat, joiden kädet haparoivat turhaan aikuista viereltään, joiden korvia tukkivat vanhempien huudot ja syytökset hukatuista ilmapalloista, rikkimenneistä vappuräikistä ja maahan pudonneista jäätelöistä.

Katson lapsia ja toivon, että hekin löytäisivät saman muiston, sitten joskus.