maanantai, 1. toukokuu 2006
Sinä vappuna taivas oli sininen, lähes yhtä sininen kuin
uusi klubitakkini. Taivaan sineä oli äidin kävelypuvussa ja yhtä kirkas sinisyys
täplitti isän solmiota, joka pilkotti vaalean takin alta.
Klubitakissa oli kultaiset ankkurinapit. Niihin oli hyvä sitoa
ilmapallo, jonka ostaisimme torilta. Pidin isää ja äitiä käsistä kiinni, kuljin
heidän välissään ja katsoin valkoisia polvisukkiani, joiden pitsikuvio oli
samanlaista kuin prinsessojen leningeissä. Tuuli puhalteli vekkihameen alle,
mutta minua ei paleltanut ja kun isä kysyi minulta, oliko liian kylmä syödä
jäätelöä, pudistin päätäni. Sain käteeni vohvelitötterön, jossa oli kolme
jäätelöpalloa, suklaata, mansikkaa ja vaniljaa. Nuolaisin vaniljaa ja
jäätelöpallot putosivat torin mukulakiville. Äiti otti käsilaukustaan
nenäliinan, kumartui eteeni, pyyhki takkini etumusta ja sanoi, että onneksi
takki ei tahriintunut sen pahemmin. Isä kaivoi lompakon uudestaan esille ja
osti minulle jäätelöpurkin. Puinen, litteä lusikka maistui hassulta, mutta
sillä sai hyvin kaavittua purkin ihan tyhjäksi.
Ilmapallokauppiaalla oli satoja palloja ja hän nauroi
isälle, kun isä sanoi, että nyt ostetaan tälle tytölle kaikkein suurin ja
punaisin ilmapallo. Kauppias veti narusta ja eteeni laskeutui valtava
ilmapallo, niin suuri, että jos olisin ollut pienempi, olisin voinut lähteä sen
kanssa lentelemään ympäri maailmaa. Voisin lentää Amerikkaan ja Ruotsiin ja
joka puolelle isä sanoi sitoessaan narun nappiini. Äiti hymyili ja antoi pusun
isän poskelle. Isä alkoi nauraa ja juoksi myyntipöytien luo, nappasi käteensä
keltaisen paperiruusun, maksoi myyjälle ja kiinnitti kukan äidin takkiin. Äiti
nauroi ja minuakin alkoi naurattaa. Kukka oli iso ja äiti sanoi, että se
kutitti hänen leukaansa.
Aurinko paistoi sinisellä taivaalla. Lähdimme torilta
rantaan, isä piti minua toisesta kädestä, äiti toisesta ja korkealla
yläpuolellamme suuri, punainen ilmapallo keinui tuulessa.
---------------------------------
Ehkä se alkoi unena, ehkä se oli toive. Vuosien mittaan
siitä on tullut muisto. Muisto, joka olisi voinut olla totta.
Jos kaikki olisi ollut toisin.
Hellin muistoani, vaalin sitä joka vappu, kun istun
torikahvilassa ja katson lapsia, joiden ilmapallot karkaavat meren ylle, joiden
jäätelöt tahrivat kenkien pohjat, joiden kädet haparoivat turhaan aikuista
viereltään, joiden korvia tukkivat vanhempien huudot ja syytökset hukatuista
ilmapalloista, rikkimenneistä vappuräikistä ja maahan pudonneista jäätelöistä.
Katson lapsia ja toivon, että hekin löytäisivät saman
muiston, sitten joskus.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.