xslide1.gif xslide2.gif

Kanavapäällikkö katsoi ärtyneen näköisenä tiimiä. Koko homma oli jumissa.

-Ei helvetti, jotain on keksittävä. Digin tulon jälkeen olemme menettäneet kolme prossaa katsojista. Nyt on pöytään lyötävä formaatti, joka kiskoo ne kanavaluopiot takaisin. Ehdotuksia? Jiri! Anna minulle timantti.
-Ääh, tota, jotain tositeeveetä varmaankin?

-Tietenkin, kanavapäällikkö murahti. –Eihän mikään muu myy mainosaikaa. Mutta mikä formaatti? Helkkari, että ne veivät jo sen Kids in the desert-homman. Se olisi ollut timantti. JiiPee?
-Tuota, noin…miten olisi nörttikaunotar ja gigolo?

-Paskaa.
-Entäs sitten RööriRoopelle morsian? Saisi vähän rassausta mukaan, ei mitään liian rivoa, mutta silleen, Söderholm ehdotti.

-Idiootti. Me ollaan jumissa!

Helmi löi yhtäkkiä nyrkillä pöytäänsä.

-Minä tiedän! Helmi sanoi kiihkeästi, hiljentäen äänensä lähes kähinäksi. –Minulla on täydellinen idea tositeeveeseen. Formaatti, joka sisältää verta, hikeä, kyyneleitä, tuskaa, vihaa, kaikki vieroitusoireet, pakkoliikkeitä, hermoromahduksia, riitoja, tappeluita…

Helmi vaikeni ja katsoi ympärilleen. Tiimin jätkien huulilla väreili tuskan hiki. Helmi hymyili.

-Lukeeko kukaan teistä blogeja? Helmi kysyi ja saatuaan muutaman epävarman nyökkäyksen vastaukseksi, jatkoi: -Nehän on eräänlaisia verkkopäiväkirjoja. Sisältävät mitä nyt ihmiset saavat päähänsä kirjoittaa julkisesti nettiin. Siis ihan mitä tahansa.
-Minä luen Tuomiojan blogia, Kemppinen urahti. –Mitä sitten?

-Höh, ei mitään poliitikkojen blogeja, Helmi sanoi. –Nehän kirjoittavat vaan satunnaisesti ja niillä on muuta elämääkin. Minä tarkoitan himobloggaajia! Sellaisia, jotka elävät koneessa, tai siis koneen ääressä, jotka roikkuvat koko ajan virtuaalissa kirjoittaen omia juttujaan, kommentoiden toisten samankaltaisten blogeja. Sellaisia tyyppejä, jotka valokuvan ottaessaan miettivät jo, miten sitä voisi käyttää blogissa. Sellaisia, jotka saavat suihkussa jonkun kuningasidean ja ryntäävät hiukset märkinä heti koneelle kertomaan sen jutun koko maailmalle.
-Ei kai nyt sellaisia ole? Jiri kysyi. –Oikeasti?

-On, Helmi vakuutti. –Viime viikolla, kun olin flunssassa, kiertelin ympäri Blogistaniaa.
-Blogistaniaa? Mikä se on? Kemppinen kysyi otsa kurtussa. –Helmi, sinä olet taas jättänyt syömisen liian vähälle. Sinä hourit. Ei tuollaista maata ole olemassa.

-Se on niiden bloggaajien valtakunta! Niiden oma maailma, niiden maa –Blogistania! Ihan oikeasti, ne on outoja. Muahhahhahhahhahhahhaaa
-No, mitä niistä? kanavapäällikkö keskeytti Helmin hysteerisen naurun. –Mikä formaatti on kyseessä?

-Irrotetaan ne piuhoista ja heitetään keskelle erämaata, Helmi sanoi. –Ilman koneita, ilman nettiyhteyttä, ilman digikameraa, ilman ainuttakaan teknistä vempelettä, jonka parissa kuluttaa aikaansa.

Helmi katsoi jätkiä ja näki epäuskoisia ilmeitä.

-Se on hyvä formaatti! Helmi henkäisi intohimoisesti. -Ne tulee hulluiksi siellä päivässä, kun ne ei voi kirjoittaa ja kertoa kaikille, miten ne on vaihtaneet mullat kukkiin ja mitä ne on virkanneet ja miten ne kuunteli bussissa lasten rääkymistä! Tai mitä mieltä ne on jostain niille tärkeästä asiasta.
-Minä olen kyllä kuullut jotain blogeista, kanavapäällikkö sanoi verkalleen. –Ja nörtithän ovat aina nörttejä, blogeilla tai ilman. Niitä on kiva kiusata. Tässä voi olla jotain, Helmi! Onko sinulla jo mielessä joitain blogi-ihmisiä?

-Ne kutsuvat itseään bloggaajiksi. Joo, on minulla mielessä muutama, jotka tulevat sekoamaan aika helposti. Yksi on eräs HPY. Luulen, että hänen kypsyttämiseensä menee jonkin aikaa, mutta murtuu kyllä varmasti jossain vaiheessa, sillä hän bloggaa neljällä kielellä ja ottaa valokuvia, joten vieroitusoireetkin voivat olla nelinkertaiset. Ja mikäli erämaassa ei ole punaviiniä, romahtaminen tapahtuu entistä nopeammin.
-Jiri, kirjoita muistilista, kanavapäällikkö sanoi. –Ei punaviiniä. Entä muut?

-Sitten on joku Elegia, jolla on kaksi blogia, ja joka vaikuttaa aika addiktoituneelta blogeihin kommenttiensa määrästä päätellen. Hänellä on parhaillaan menossa joku aakkosjuttu, jonka keskeytyminen tekee varmaan pahaa…
-Aakkosjuttu? kanavapäällikkö kysyi. – Tai ei, älä vastaa, en halua tietää. Entä vielä?

-Araneida, Helmi sanoi. –Hän kommentoi myös laajalti ja on ollut virittämässä jatkokertomusta, jota kirjoitetaan eri blogeissa. Sen jatkiksen katkeaminen hänen osaltaan tulee musertamaan hänet.
-Jatkis? Sairasta porukkaa. Vielä?

-Sitten on vielä yksi, josta en kylläkään ole varma, onko hän edes ihminen vai kone. SusuPetal. Hän pitää itse itseään virtuaalihahmona ja on täydellisen riippuvainen kaiken maailman teknisistä ohjelmista, joita lykkää viiteen eri blogiinsa kyllästymiseen asti.
-Mielipuolista, kanavapäällikkö huokaisi. –Täydellistä. Ainakin nuo neljä on pakko saada. Mutta mitä palkinnoksi? Mitä saa se, joka kestää pisimpään erämaassa ilman viiniä ja tietokoneita? Mikä on niin suuri houkutin, että nuo naurettavat nörtit irrottavat itsensä koneesta?

-Laajakaistakanavapäällikön paikka, Helmi kuiskasi. –Sitä ne eivät voi vastustaa. Muahhahhahhahhahhahhhaaaaa....

*****

Pakinaperjantain 47. haaste on Jumissa.