1247472969_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Kuka olet? 

Iisi. No, vähän semmoinen tai sitten tällainen, eli on vaikea peittää savolaista perimää. Lienee myös pohjalaista taustaa - ja kipeniä sieltä Karjalastakin. Näistä kaikista koostuu sekarotuminä, joka tykkää kaikennäköisistä ja -kokoisista ihmisistä, kaikista paitsi omahyväisistä ja ylenkatseisista sikatyypeistä.

Milloin aloitit bloggaamisen ja miksi?

Kolme ja puoli vuotta sitten eläkkeelle jäätyäni mietin uutta harrastusta, kun olin vanhat hylännyt (ei tapahtunut enää edistystä).  Hankin sitten tietokoneen, vaikka en siitä mitään ymmärtänytkään.  En tosin tajua paljon vieläkään. Pitihän se oma blogikin saada, sen verran itserakas olen.  Ja hauskaa on ollut.  Ystäviä saa ja maailmaa näkee lähtemättä mihinkään (kuulostaa ihan lottomainokselta).

Blogisi perusteella olen saanut sinusta kuvan, että olet tasapainoinen, sinut itsesi kanssa, lempeä ja luotettava. Millä sanoilla vaimosi ja lapsesi kuvailisivat sinua?

Olen vaaka, joka etsii koko ikänsä tasapainoa.  Ehkä sen viisarit viimeisenä hetkenä ovatkin rinnakkain.  Lempeä olen ainakin kissaa ja pihan eläimiä kohtaan.  Enkä raitillakaan ketään kivillä heittele.  Luotettava - suurimmat huijarit ovat onnistuneet, kun ovat melkein viimeisen päälle luotettavia.

Vaimon kanssa on pärjätty kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, 42 vuotta ilman suuria sotia.  Rajakahinoita arkipäivässä sopivasti elävöittämässä sateisia päiviä. Niin, ja poikien kanssa olemme puheväleissä, eivätkä he isäänsä hauku ainakaan edessäpäin.  Enkä niskani takaakaan ole naputusta kuulunut.

Miten itse kuvailisit itseäsi kuudella sanalla, kolme positiivista ja kolme vähemmän viehättävää ominaisuutta.

Tuo on niitä työpaikkahaastattelun kysymyksiä, joihin en koskaan vastannut.  Sen vuoksi en juurikaan ollut työttömänä.  Jos vastaisin, joku voisi muistella, että juuri noinhan se Aatukin aikoinaan vastasi.

Kuka teillä määrää kaapin paikan? Vaimo, kissa vai sinä?

Vaimo osoittaa kaapin paikan, kissa määrää ulosmenoajan ja itse olen se verkställande direktör.

Käsittääkseni olet aikamoinen kokki, ainakin sopan keittäjä, olen lukenut herkullisia kuvauksia, miten valmistat hernekeittoa. Mikä on lempiruokasi ja kenen valmistamana?

Kirjoitan hyvän mielen tuntemuksista, kun maha on täysi.  Kun olimme molemmat töissä, niin ruoan teki se, joka parhaiten kerkesi.  Kun pidimme kiinni siitä, että kerran pöydässä syömme saman pöydän ääressä kaikki neljä - ja mieluiten yhtä aikaa. 

Olen lukenut blogistasi hyvän määrän mielenkiintoisia tarinoita ja novelleja, joita olet kirjoittanut. Oletko kirjoittanut pienestä piltistä lähtien? Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle? Oletko ajatellut julkaista kirjaa? Jos vastaus on myöntävä, mistä tuleva kirjasi kertoo? Jos vastaat kieltävästi, perustele, miksi et julkaise.

Olin kova lukemaan heti sen taidon opittuani.  Kolmannella oppikoulussa äidinkielen opettaja Ritva Ahonen kannusti kirjoittamaan.  Sen jälkeen on melkein jotain viritystä ollut sillä alalla.  Kirjaa en ole koskaan tosissani suunnitellut, siihen en ole tarpeeksi sisukas, älykäs, pitkäjänteinen (rastita yksi tai useampi).  Enkä voi edes matkia esikoista, joka on julkaissut jo pari kirjaa.

Olen ajatellut, ettet varmaan koskaan hötkyile tai painele pää neljäntenä jalkana eteenpäin. Mistä rauhallisuutesi on peräisin? Vai onko ainoastaan virtuaaliminäsi levollinen?

Hiilimurskaradalla olin muutama vuosikymmen sitten kohtalaisen nopea, samoin töissäni pyrin (imperfekti) rivakkuuteen, kuitenkaan hötkyilemättä. Varsinkin nykyisin olen suvereeni laiskottelija.  Mietin monta kertaa, ennen kuin jätän menemättä.

Kuvitellaan hetki, että sinä, peruspositiivisena ihminen, heräät eräänä aamuna ja huomaat peruspessimisti Malmin Polgaran ja ahdistusangstaaja SusuPetalin kuorsaavan sohvassasi, jossa sinä myös loikoilet. Mitä edellisiltana on tapahtunut? Miten tähän on tultu ja miten tästä tilanteesta selviää ja saa vieraat ulos ovesta mahdollisimman nopeasti?

Meillä on vain kahdenistuttava sohva ja sekin risa. Vain minä saisin unenpäästä kiinni, Polgara ja SusuPetal pakenisivat kiireimmiten kuorsaustani.  Aamulla keittäisin pannullisen kahvia ja kaipaisin edellisiltaista virkistävän kirpeää seuraa huokaillen ja teille runoja kirjoitellen.

Kiitos haastattelusta. Toivottavasti en häirinnyt liikaa.