-Mihin aikaan sä lähdet?

-Kuuden kieppeillä. Mun on ensin saatava tää tehdyksi.

 

-Mitä sä teet? Sähän ostit ton hameen juuri ja nyt sä rikot sen!

-Enkä riko. Mä vaan vaihdan tän kokonumeron.

 

-Häh?

-Mä en vaan voi mennä sinne kylpylään näissä vaatteissa.

 

-Miten niin et voi? Sähän ostit ihan varta vasten uudet vaatteet luokkakokoukseen.

-Niin, mutta tää on kokoa 44! Mä vaihdan näihin Jasminin vaatteista tän lapun, jossa on toinen kokonumero.

 

-Mut...

-No niin, nyt siin on XS. Mun pitää laittaa vielä uikkareihinkin sama juttu. Ja alushousuihin.

 

-Mä en ymmärrä sua.

-Sä et tunne Hannaa. Se on juuri sellainen tyyppi, että kun me muut mennään saunaan, se hiipii pukuhuoneeseen ja tarkistaa kaikkien vaatteet. Missä ne on tehty, minkä merkkiset ja mitä kokoa. Se oli koulussa juuri sellainen.

 

-Mutta siitä on kaksikymmentäviisi vuotta!

-Ja kaksikymmentäviisi kiloa.

 

***

Pakinaperjantain 112. haaste