1244562548_img-d41d8cd98f00b204e9800998eTaloja on neljä. Ne maalattiin alun perin valkoisiksi. Viidessätoista vuodessa väri on muuttunut samean harmaaksi. Jokaisessa talossa on kolme kerrosta, ei hissejä. Arkkitehti on asettanut talot neliön muotoon. Talojen keskellä on piha. Pihalla on keinu, pieni liukumäki ja hiekkalaatikko. Neliön keskellä on myös puilla lämmitettävä tiilinen grilli, kolme puista penkkiä ja puinen pöytä.

Alakerroksissa asuvilla on oma piha. Pieneen pihaan mahtuu muovipöytä ja neljä muovituolia. Jotkut ovat korvanneet neljännen tuolin pallogrillillä. Muissa kerroksissa asuvilla on parveke. Grillaaminen parvekkeilla on kielletty.
Valkoisten talojen ympärillä on lankkuaita. Sekin oli valkoinen viisitoista vuotta sitten.

Valkoiset talot on romaani pelosta, epätoivosta, luopumisesta. Tarinoita ihmisistä, jotka rakastavat, luottavat, uskovat parempaan. Kertomus ihmisistä, joita olemme.

Ei kauan sitten. Ei kaukana. Tässä. Nyt.


Näin lukee Valkoiset talot-kirjan takakannessa. Kirja on siis julkaistu.

Pitkä prosessi kaiken kaikkiaan. Kirjan ensimmäisen version tein jo reilu kymmenen vuotta sitten. Lähetin käsikirjoituksen pariin-kolmeen kustantamoon, joista jokaisesta tuli kieltävän julkaisupäätöksen lisäksi myös jonkinlainen arvostelu kässäristä.

Ihan hyvää palvelua.

Minua ei vaan huvittanut korjailla sillä hetkellä, joten jätin käsikirjoituksen lepäämään muutamaksi vuodeksi. Sitten sain –blogikirjoittamisen aloittamisen myötä- uutta puhtia kaivaa kässäri esiin. Oli kuin olisin lukenut jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä, joten oli helppoa alkaa ruksimaan turhia kohtia yli.

Omia virheitäänhän ei näe.

Kirjoitin osan tekstistä uusiksi, osan hylkäsin kokonaan, tuntematta laisinkaan haikeutta. Ja taas käsikirjoitus lähti levolle kolmeksi vuodeksi. En tiennyt mitä muutakaan tehdä sille, koska en halunnut lähettää sitä kierrokselle kustantamoihin.

Tänä keväänä herätin kohmeiset sanat jälleen, muokkasin ja poistin kaikkea turhaa mitä näköjään tuppaa kerääntymään minullekin, vaikka olen aika lyhytsanainen ja lakoninen kirjoitustyyliltäni. Pyysin blogini lukijoita ehdottamaan kirjalle nimeä ja järjestin äänestyksen kansikuvasta, samalla tavalla kuin viime vuonna tein Toinen painos-novellikokoelmani kanssa. Kustantajana BoD, niin kuin kahden edellisenkin kirjan kohdalla. Omakustanne. Kirja kerrallaan.

Ja nyt on siis kirjan julkistamisjuhlat! Koska olemme virtuaalissa, tarjolla on kaikkea, mitä haluatte. On se sitten leipää tai sirkushuveja. Olkaa hyvät ja nauttikaa antimista!

Ja jos kiinnostaa, kirjaa voi tällä hetkellä tilata täältä, täältä ja täältä, mutta ei tässä varmaan kauan mene ennen kuin se löytyy muistakin verkkokirjakaupoista. Jos asioiminen netissä ei innosta, kirjaa voi kysyä myös kirjakaupoista, kyllä ne tilaavat sen sinulle. Muistakaa myös ahdistella lähikirjastoanne, jotta ne hankkisivat mahdollisimman pian kirjan teille lainattavaksi.

Kippis ja kulaus, urakka on ohi!