Kun tuntuu pahalta, ei jaksa puhua, vaikka on täynnä sanoja. Kun tuntuu pahalta, ei halua kuunnella, vaikka kaipaa ääniä. Kun tuntuu pahalta, ei kestä ketään lähellään, ja kuitenkin haluaisi jonkun tarttuvan kiinni, rutistavan lujaa, halaavan. Kun tuntuu pahalta, haluaa olla yksin, ja samaan aikaan pelkää yksinäisyyttä, sillä se on liian musertava olotila. Kun tuntuu pahalta, ei kestä mitään, ja kestää kaiken, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Kun tuntuu pahalta, on shokissa, irti itsestään, eikä kuitenkaan pääse itseltään pakoon. Kun tuntuu pahalta, käyttäytyy ihan tavallisesti, vaikka tietää olevansa hullu. Kun tuntuu pahalta, on väsynyt, mutta uni ei tule. Kun tuntuu pahalta ja nukahtaa, painajaiset repivät levon riekaleiksi, eikä kuitenkaan halua herätä. Kun tuntuu pahalta, kaikki tunteet ovat pinnassa, mutta yksikään tunteista ei pääse irti, ei vapaaksi, ja sitä tukehtuu, tukehtuu. Kun tuntuu pahalta, haluaisi itkeä, mutta kyyneleet eivät tule, ja kuitenkaan ei voi olla itkemättä. Kun tuntuu pahalta, kaikki on samantekevää, ja jokainen asia saa uuden merkityksen. Kun tuntuu pahalta, hajoaa muodottomaksi möykyksi, josta ei irtoa enää mitään.