15100.jpg14659.jpg


Nostan tytön ammeesta ja käärin hänet pyyhkeeseen. Hänen ihonsa on valkoista rusinaa, huumaavan tuoksuista, pehmeää ja ryppyistä. Kuivaan hänen pitkät hiuksensa pyyhkeellä, hentoja suortuvia on paljon, hiuksissa pääskysenpesä. Hän puree huultaan selvittäessäni takkuja, mutta ei itke ääneen.

-Laitetaanko papiljotit?

Kaksi kyyneltä putoaa hänen ripsistään, kun hän nyökkää. Otan föönin ja puhallan hänen hiuksiaan. Hän nauraa kuuman kosketuksen kutittamana. Papiljoteissa ei ole piikkejä, ei tarroja, ne ovat pitkiä matoja, eikä niiden pois ottaminen koske.

Tyttö katsoo itseään peilistä, kääntää päätään, etsii itseään uusista kulmista. Pyöritän hiuksia papiljottien ympärille.

-Tuleeko minusta kaunis?

Hänen äänensä on vakava. Hän katsoo minua peilin kautta, kaksi mustaa, kysyvää silmää tuijottaa minua.

-Sinä olet aina kaunis.

Hän rypistää otsaansa ja tarkastelee itseään. Hän nyrpistää nenäänsä ja näyttää kieltään itselleen.

-Ei minun tarvitse olla kaunis, koska minä en aio mennä naimisiin.
-Etkö?
-En. Minusta tulee ninjasoturi. Ei sellaiselle ole miestä, koska se mies joutuisi jäämään kotiin yksin sillä aikaa, kun ninja on taistelemassa.

Kierrän viimeisen papiljotin hiuksiin ja peitän hiukset sifonkisella huivilla.

-Äiti?
-Niin?
-Voiko pojat olla myös ninjoja?
-Kyllä kai.

Hän hymyilee minulle, koskettaa sormillaan varovasti huivia ja sanoo:

-Minusta tulee kaunis ninja.