
Aamun kuva syntyi, kun mietin, miksi toisen ihmisen ongelmia pitää vähätellä. Vähättelijä ei itse tunnista sanojaan vähättelyksi. Hänen mielestään kyse on asenteesta, positiivisesta asenteesta. Asiathan voisivat olla huonomminkin. Ihmiset vaan valittavat turhasta.
Itse asiassa juuri vähättelijällä asiat ovat huonommin, eikä hän jätä tilaisuutta kertoa siitä turhanaikaisten ongelmien kanssa turhaan tuskailevalle.
Kerta kaikkiaan, nämä silmäpussit on ihan kamalat. Mä näytän kaamealta.
Voi, minä olisin tyytyväinen silmäpusseista, vaan ei. Silmistä on leikattu kaikki kaihit ja muutama muukin. Hyvä, että vielä edes näen jotain. Vaan en minä valita, kysehän on asenteesta. Voisi olla huonomminkin.
Mä tulen hulluksi tämän bursiitin kanssa. Puoli vuotta tulehdus lonkassa, ei saa nukuttua. Kortisonipiikit ei auta. Kävelemään ei pysty.
Voi, tulehdukset menee aina ohi. Toista se on kulumien kanssa. Niin kuin minulla. Minä olen ihan onnellinen, kun lonkkiin laitettiin uudet nivelet ja polviin ja joka puolelle. Ei se kävely ihan loistavaa ole, mutta kävelen kuitenkin. Hieman asennetta, olet niin kärsimätön. Asiat voisivat olla huonommin. Niin kuin minulla. Mutta en valita.
Se kampaaja pilasi mun hiukset, katso nyt!
Sinulla sentään on vielä hiukset. Ei tietoakaan pälvikaljusta niin kuin minulla. Vaan en minä valita, pääasia, että pää on tallella. Pää, joka ei turhista valita.
Sain sitten päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä.
Mikäs se sinun diagnoosi olikaan? Ai, masennus.... Hassua, minulle ei tulisi mieleenkään hakea eläkettä, vaikka minulla on ollut aivoinfarkteja, struuma kurkussa, kyhmyjä rinnoissa, avanne, lonkkaproteesi ja jalat amputoitu. Ihmiset valittavat niin vähästä, antavat periksi. Minä en valita, ei tulisi mieleenkään. Asiat voisivat olla huonomminkin. Niin kuin minulla.
Luulisi, että ihminen joka on kärsinyt, osaisi asettua toisen kärsivän asemaan. Löytyisi myötätuntoa, herkkyyttä. Vaan ei. Kärsimys tekee katkeraksi, kärttyisäksi, ja sitä kitkeryyttä pitää purkaa muihin, vähättelemällä heitä, ylentämällä omat kärsimyksensä.
Positiivisuuden nimissä.
Mä olin ihan että haloo, mitä se oikein valittaa! Sen talo paloi, totta, mutta sillä oli sentään vakuutus. Toisin kun minulla.
***
Pakinaperjantain 178. haaste
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.