Lähti Kuningas Ranskaan,
kun kyllästynyt Tanskaan
Kunkku oli, sanoi: "Hei!
Äiti sedän sänkyyn vei."
Pakeni suhdesaippuaa,
kohtaloaan tulevaa.
Ranskanmaalle seilasi,
auringosta peilasi
kuvaansa ja lausui näin:
"Tästä lähtein eteenpäin
kulkuni on oleva.
Haamun itku kolea
minua ei piinaa lain!
Aaveista jo tarpeeks sain.
Uhripaikkaan muinaiseen
lähden, siellä taian teen."
Kivipaasit valtavat
luokseen Kunkun kutsuvat.
Kevätsade huuhtelee,
Kuningas jo suutelee
pintaa rosomarmorin,
kuiskaa huulin anovin:
"Olla tahdon, olla vaan,
täältä ehkä rauhan saan."
Ol' aatos kaunis: olla,
muistanut ei et' polla
Ranskanmaalla valuuttaa
kovin on putoavaa.
****
Runotorstain 60. haaste oli kirjoittaa runo HPY:n kuvan(yllä) inspiroimana.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.