
-Taas! Ei kai...
-Kyllä. -Siis, ihan oikeasti? Ettekö te ole kuulleet ehkäisystä?
-Ollaan, äiti. -Kyllähän minä aina halusin isoäidiksi, ainakin sitten joskus, mutta kuusinkertainen...
-Niin. -Minä niin ajattelin, että sinä olisit ehkä hankkinut yhden, korkeintaan kaksi.
-Niin. -Ja nyt siis kuudes tulossa!
-Niin. -Minä en ymmärrä miksi sinä ylipäänsä opiskelit ja valmistuit. Ennätysajassa vielä. Nyt sinä voisit jo olla väitellyt! Sinusta olisi voinut tulla mitä tahansa!
-Niin... -Ja mitä ihmisetkin ajattelevat! Luulevat vielä, että ollaan jotain lahkolaisia! Kuusi lasta!
-Niin... -Yksi olisi ollut niin sopiva määrä. Millaista tuhlausta! Sinun elämäsi tuhlausta! Ja miksi! Ihan vain minua kiusataksesi.
-No, en... -Arvaa, miltä minusta tuntuu, kun kerron, että sinulla on viisi...ei kun siis kohta kuusi lasta, ja olet vielä alle 35! Ja minä hädin tuskin yli viidenkymmenen! Ja kohta viisin-, siis kuusinkertainen isoäiti. Minä! Minuahan siitä syytetään, että olen kasvattanut sinut jotenkin kieroon. Ja kun ajattelee, minkälaisen uran sinä olisit voinut tehdä.
-Niin. -Mutta ei, sinä vain päätit olla tekemättä mitään.
-Paitsi lapsia. -Miksi sinä et voi koskaan tehdä mitään minun mielikseni? Edes kerran?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.