Joulurauha on laskeutumassa ylleni. Se tarkoittaa kynttilöiden sytyttämistä, viimeisten lahjojen paketoimista, hehkuvan viinin juomista, graavilohen suolauksen tarkistamista, lahjojen piilottamista entistä salaperäisimpiin paikkoihin, suklaan syömistä, nukkumista pitkään aamulla, uunipuuron hauduttamista, luumukiisselin suurustamista, lahjojen siirtoa jälleen uuteen paikkaan entisten kätköjen paljastuttua.

Jouluaattona tulee kuluneeksi tasan kaksi kuukautta siitä, kun SusuPetal aloitti bloginsa. Se oli pieni askel Blogimaailmassa ja hivenen suurempi minulle. Olin utelias näkemään, miten lukijat löytävät blogini. Olin oikeastaan aika varma siitä, että kukaan ei löytäisi minua, koska blogini ei ole kansalaissurinalismia, ei julkinen päiväkirja, ei jonkin alan tietopankki. Täällä ei ole tyylikkäitä valokuvia, ei kiintoisia linkityksiä, ei maailmoja syleilevää filosofointia, ei jyrkkää ja räväkkää kannanottoa. Blogissani ei ole postauksia metablogistiikasta eikä viittauksia, puhumattakaan linkityksiä, toisiin blogeihin.

En odottanut paljon, ja siksi olin enemmän kuin hämmentynyt, kun kommentteja alkoi tulla ja tajusin, että joku ja jotkut todellakin lukevat blogiani. Se oli aika hurja havainto, ja kun tein sen havainnon, tajusin, että en todellakaan kirjoita ainoastaan itselleni (no, en tietenkään, koska muutenhan voisin pitää salaista blogia, kirjoittaa wordille tai vihkoon!). Minua myös luetaan, ja lukijoiden ja kommentoijien kanssa pääsen käymään keskustelua, joka vahvistaa minussa näkemystä, että mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Ei ole olemassa yhtä totuutta, yhtä katsantokantaa, ei yhtä ääntä.

Se on hienoa.

Niinpä, joulurauhaa odottaessa, haluan kiittää lukijoita ja kommentoijia sekä toivottaa teille kaikille joulua, joka tekee mielen hyväksi. Joulua, joka saa meidät pehmeiksi ja herkiksi huomaamaan myös muut. Joulua, joka antaa meille mahdollisuuden ajatella myös itseämme. Joulun, joka on sitä mitä sen pitäisi olla. Itse kullekin.

 

Rauhallista Joulua

 

SusuPetal