15097.jpg


Hänellä oli liioitellut käsitykset kyvyistään. Tai ei, hänellä oli täysin virheelliset käsitykset kyvyistään. Hän nimittäin luuli olevansa armoton panomies. Sinänsä se oli säälittävää, varsinkin itseni kannalta, koska etsin hänestä lähinnä vain seksiseuraa.
Panomiehen maineen alkuperää en koskaan onnistunut selvittämään. Ei sen puoleen, että tuollaisten harhaluulojen syntysijojen ratkaiseminen olisi minua kiinnostanutkaan. Halusin vain seksiä ja eniten minua hänessä kiinnosti, kestäisikö seuraava varvi minuutin tai kaksi.

Sadan prosentin lisäys ei aina ole paljon.

Hän oli naimisissa ja ehkä hän siksi piti itseään hyvänä rakastajana. Olihan hän saanut vaimon. Niin, ja minut. Vähemmästäkin mies alkaa kuvitella itsestään mitä tahansa. Kuten myös nainen. Niin kuin minä, joka siis kuvittelin saavani hyvää seksiä ilman sitoutumisen pakkoa.
Sitoutuminen eli seurustelu ei kiinnostanut minua. Olin nuori ja halusin pitää hauskaa. Halusin kuitenkin yhden vakituisen panosuhteen(paineitten purkamiseksi) ja siksi erehdyin. Luulin hänen omaavan edes kohtalaiset kyvyt.

Olihan hänellä vaimo.

Hän opiskeli psykologiaa ja sosiologiaa, esiintyi älykkönä ja yhteiskuntakriittisenä. Hän halusi myös puhua kanssani aktien välillä. Selvästikin hän etsi suhteestamme syvyyttä tai jotain muuta tasoa. Onneksi hän ei puhunut vaimostaan.
Jotta en olisi loukannut häntä(hän oli sillä hetkellä ainoa vakipanoni) ja osoittaakseni, että suhteemme oli muutakin kuin kahden työnnön laukeamisia, yritin osallistua keskusteluun. Ainakin kuuntelin häntä. Se selvästikin innosti häntä ja innostuessaan hän saattoi uudistaa pikapyrähdyksensä. Innostuessaan hän saattoi jopa ylittää itsensä, kuten kävi silloin, kun kerroin hänelle sittenkin tilaavani Kulttuurivihkot, vaikka ensin olin ollut ajatusta vastaan. Hän suorastaan kuumeni ja näin hänen silmistään, että älyllisyyteni kiihotti häntä enemmän kuin vartaloni.

Kulttuurivihkojen ansiosta sain häneltä parhaan panoni.

Kyllästyin häneen nopeasti. En siihen, ettei hän pystynyt tyydyttämään minua sängyssä, vaan siihen, ettei hän ollut hauska. Hän uskoi ja luuli itsestään liikoja, eikä ollut minun asiani kertoa hänelle, että hän oli väärässä. Vaimot olivat sitä varten.

 

Kulttuurivihkosta oli itse asiassa enemmän iloa kuin hänestä. Ja pidempään.