EDIT 29.11. klo 12.40 : Jussi on jatkanut pohdintoja, joita aloittelimme tämän tarinan kommenteissa.


276985.jpg

Naisen ääni puhelimessa oli antanut odottaa paljon, eikä mies pettynyt. Hän antoi katseensa liukua mantelinmuotoisista silmistä rintoihin, joiden pyöreää muotoa naisen hyvin leikattu bleiseri korosti. Naisen kapea vyötärö kaareutui anteliaaksi lantioksi ja hameen tiukka kangas pingottui reisien ympärille hyväilyn tavoin. Korkeakorkoiset avokkaat korostivat hoikkia nilkkoja ja pidensivät pohkeen sulavaa kaarta.

Mies nuolaisi huuliaan ja käänsi vastahakoisesti silmänsä naisen takana näkyvään taloon.

-Ikkunat on peitetty. Minä käsitin, että te asutte täällä.
-Minä en pidä valosta. Silmäni ovat arat.

Mies kohautti harteitaan naisen laittaessa aurinkolasit silmilleen.

-Ja tarkoitus olisi myydä?
-Sen takia minä soitin teille.

Naisen ääni oli käheä ja viipyilevä ja mies nielaisi kuuluvasti. Mies katsoi naista arvioivasti, punnitsi mielessään, olisiko nainen yhtä valmis kuin käheä ääni antoi ymmärtää.

-Ja te omistatte tämän siis? Yksin? Ettei…ole talon isäntää?
-Talossa ei ole isäntää.

Mies naurahti. Naisen äänen sävystä ei voinut erehtyä.

-Että ihan yksin. Teidän vanhempienne talo alun perin, eikö niin? Niinhän te sanoitte puhelimessa.
-Vanhempieni. He jättivät talon minun ja sisarelleni.

-Eikä sisarelle ole mitään myymistä vastaan…?
-Tuskin. Hän on…kuollut.

-Otan osaa.
-Niin. Niinhän te teette.

Nainen sytytti savukkeen. Mies yritti tavoittaa naisen katsetta, mutta aurinkolasit olivat liian tummat. Mies rykäisi ja katsoi ympärilleen. Puutarha oli päässyt ränsistymään, talo samoin, mutta tontti oli suuri ja talon sijainti loistava. Ei olisi vaikeaa saada taloa myydyksi.

-Mikä tuo kuoppa on?
-Koira kaivoi sen.

-Aika suuri kuoppa.
-Se on suuri koira.

Mies tunsi voimakkaan iskun polvitapeissaan ja valahti maahan. Toinen potkaisu pudotti hänet kuoppaan. Suu täyttyi hiekasta ja savesta ja hän sylki noustessaan seisomaan. Nainen seisoi kuopan reunalla ja tähtäsi häntä aseella.

-Mitä helvettiä? Mitä tämä on? Helvetin hullu! Mikä sinun kädessäsi on?
-Se on ase. Sama ase, jolla sisareni tappoi itsensä.

-Nyt tämä saa riittää. Auta minut pois täältä. Saatanan hullu.
-Hullu? Ehkä.

Naisen ääni oli kylmä. Mies yritti kiivetä kuopasta, mutta se oli liian syvä ja kuopan seinämät olivat liejuiset ja liukkaat.

-Minä en ymmärrä, mitä hän näki sinussa.
-Mistä helvetistä sinä puhut? Auta nyt ylös.

-Miten hän saattoi rakastua sinuun? Sinähän olet naurettavan näköinen, räpistelet kuin kärpänen verkossa.
-Hullu!

Nainen nosti asetta ja tähtäsi miestä.

-Rakkaus on kai sokea sittenkin. Ehkä hän rakasti sinua siksi. Ehkä hän luuli, että ei jaksa elää ilman sinua. Ehkä kaikki oli liikaa. Ensin sinä jätit hänet raskauden takia, sitten hän menetti odottamansa lapsen.
-Kenestä sinä oikein puhut? Minä en tajua…

-Kerro terveisiä sisarelleni.

Nainen ampui ja luodin repiessä tietään miehen sydämeen, mies yritti epätoivoisesti muistaa.