Mennään katolle, sinä ehdotat. Pudistan päätäni. Miksi ei? Tule, mennään. Minua pelottaa, vastaan, minä en halua. Sinä hymyilet. Tule vaan, sieltä näkee kauas. Minä en uskalla, minä en uskalla katsoa kauas, sanon ja päästän irti kädestäsi. Minä pelkään tätäkin hetkeä, etkö ymmärrä? Jos tämä hetki täyttää minut kauhulla, miten voisin katsoa kauas? Ymmärräthän? Minä en pysty siihen. Tämä hetki on riittävä, tämä hetki on enin mitä kestän. Jaksan.

 

Sinä et vastaa. Olet jo kiivennyt katolle, kadotan sinut näköpiiristäni, olet poissa. Minä pysyn hetkessä, josta minulla ei ole voimia lähteä. En ole niin kuin sinä, en uskalla nousta, en kiivetä katoille, en katsoa kauas. En tulevaan.

 

 

***

Pakinaperjantain 122. haaste on katolla.

Pakinaperjantain ohjeissahan sanotaan "Osallistuakseen ei tarvitse kirjoittaa pakinaa vaan kaikenlaiset omat kirjalliset tuotokset, maalaukset, piirrokset, valokuvat yms teokset ovat tervetulleita."

Osallistukaa!