Parasta kuumeessa on, ettei jaksa mitään. Ei ajatella, ei valvoa, ei pitkiä, turhia valveen täyttämiä tunteja.
On vain uni. On yön pimeät seinät, päivän harmaat ikkunat. Hiestyneet lakanat, tyynyliinan kosteus niskassa.
Epämääräiset äänet seinän takana, askeleita, joiden suuntaa ei tarvitse miettiä, oven kolahdus, joka ei havahduta.
Tunnit, tunnit. Seuraavat toistaan mitään sanomattomina, tuudittaen mielen ja kehon paksuun pumpuliin, lepoon, jonka väsynyt mieli, nääntynyt keho tarvitsee. Kuume tekee sen, mihin itse ei pysty: ei enää ajatuksia, ei tunteita. Vain väsymys, johon on lupa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.