Sinisellä taivaalla on mustejälkiä. Kuu nukkuu matalalla. Se on suuri, valkoisenkeltainen ja täysi. Katson sitä ja mietin, muistuttaako se oltermannia niin kuin Johan sanoo.

 

Meillä ei ollut kotona koskaan Oltermannia. Joskus harvoin Edamia. Oikeastaan kukaan ei pitänyt juustosta, söimme lauantaimakkaraa. Ranskanleipää ja lauantaimakkaraa, suloinen, suloinen maku. Juomaksi kaakaota, joka tehtiin sekoittamalla kaakaojauhetta ja sokeria vaaleanruskeaksi tomuksi. Loraus kermaa joukkoon, tahmea tahna on melkein parempaa kuin suklaa, nuolen monta lusikallista ennen kuin kaadan kuuman maidon kuppiin.

 

Ei, ei meillä syöty lauantaimakkaraa, Johan vastaa kysymykseeni, meillä oli suolalihaa, joskus palvikinkkua. Niin, ja O’Boyta.