1243628955_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Tänään olen miettinyt umpiossa elämistä, kirjoittamista, julkaisemista. Kaiken viikkoa olen oikolukenut romaanikässäriäni. Se on äärimmäisen tylsää, pitkäveteistä ja ärsyttävää puuhaa; oma teksti ei voisi vähempää kiinnostaa. En juuri koskaan lue vanhoja tekstejäni, ja tuollainen oikolukeminen, hiominen ja viilaaminen on tehdä minut hulluksi.

 

Tekstin työstäminen on pitänyt minut pois blogeista. En ole pahemmin vieraillut, saati sitten kommentoinut tämän viikon aikana teidän blogeissanne. En edes osallistunut Runo- ja Valokuvatorstaihin! En ole kirjoittanut uusia tekstejä, en ottanut valokuvia. Olen elänyt umpiossa, ihan oman pääni sisällä ja se tuntuu rankalta. Ja tylsältä. Blääh. Kirjoittaminen on mukavaa, mutta palaaminen oman tekstin pariin äärimmäisen mielenkiinnotonta.

 

Kuitenkin olen tehnyt niin: saattanut käsikirjoituksen valmiiksi, julkaisukuntoon. Miksi? Sitäkin olen miettinyt. Miksi julkaista omakustanteita? Miksi on niin tärkeää nähdä oma teksti kirjana? Miksi blogissa julkaiseminen ei riitä?

 

Muuta syytä en ole keksinyt kuin sen, että ehkä haluan välillä realisoitua, olla muutakin kuin verkossa liikkuva pseudonyymi. Sen kummempaa syytä en keksinyt, enkä tiedä, tarvitsenko edes mitään syitä.

 

Mikä saa/saisi sinut julkaisemaan?

 

Ja nyt menen nukkumaan –sitäkin olen miettinyt jo hetken aikaa.