Negatiivinen ihminen etsii jatkuvasti virheitä. Hän lukee lehtiä löytääkseen asiavirheitä. Toimittajat eivät tiedä mistään mitään, ja jos luulevat tietävänsä, ovat siinäkin kohtaa väärässä.

Hän tarkastelee televisiota vain saadakseen tukea omalle näkemykselleen: siihen, että televisio-ohjelmat, uutiset, elokuvat ja dokumentit vilistävät virheitä. Elokuvia katsoessaan hän tuntee tyydytystä nähdessään, että 50-luvulle sijoittuva miljöö on lavastettu 60-luvun alun huonekaluilla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Itse hän ei pidä ominaisuuttaan negatiivisuutena vaan mediakriittisyytenä ja medialukutaitona, ja hän on varma siitä, ettei kenelläkään muulla ole tuota ominaisuutta, sillä lähtökohtaisesti hän pitää muita ihmisiä epäloogisina, epäselvinä ja jokseenkin tyhminä.

Hänen negatiivisuutensa ei siis kohdistu vain asioihin, vaan myös ihmisiin, ja hänen lähellään olevat ihmiset ovat yleensä tyhjiin puristettuja, vailla minkäänlaista energiaa. Hän on lytännyt heidät negatiivisuudellaan niin, että he itsekin uskovat olevansa hölmöjä tunneihmisiä, jotka eivät osaa erottaa totuttaa valheesta, ei tunteita järjestä, ei mustaa valkoisesta.