Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran jäsenmäärä alkaa lähestyä jo sataa. Aika hyvin seuralta, joka perustettiin kuukausi sitten edistämään kelvotonta kirjoittamista ja kirjoittamattomuutta. Melkein kuukausi on kulunut, eikä seuralla ole vielä ollut ensimmäistäkään jäsenkokousta, yhtäkään puheenjohtajaa ei ole valittu, yhtäkään sihteeriä ei ole pakotettu tehtäväänsä, eikä ilmoille ole ilmaantunut ensimmäistäkään pöytäkirjaa.
Hienoa, jatketaan samaa rataa.

On ollut mielenkiintoista lukea seuraan ilmoittautuneiden meriittejä. Mukavinta on ollut yleinen, yhtenäinen ja yksimielinen kelvottomuuden tunne saralla kuin saralla, alalla kuin alalla. Luulisi tuollaisen kelvottomuuden tunteen liiskaavan ihmisen maan rakoon ja vähän allekin, mutta silmäiltyäni seuran jäsenten blogeja, olen eri mieltä. Mahtava määrä itsetunnoltaan hulppeita ja rohkeita ihmisiä.

Olen tässä miettinyt omaa kelvottomuuttani ja miten voisin kehittää sitä entisestään. Luin yhden seuran jäsenen eli Kirsti Ellilän Turbator-kustantamolle julkaiseman novellikokoelman Outoa rakkautta tässä jokin aika sitten. Kaksi novelleista on aikanaan julkaistu Reginassa, kaksi Portti-lehdessä ja kaksi oli ennen julkaisematonta.
Novellikokoelma oli erittäin viihdyttävä, pidin siitä kovasti. Varsinkin Kirstin mukavan makaaberi tyyli viehätti minua kovasti.

Kokoelman syntyvaiheista muistan Kirstin kertoneen, että oli suhteellisen tuskaista lukea läpi omia novellejaan ja valita niistä kokoelmaan sopivat tarinat. Tuollainen homma kuulostaa kelvollisen kelvottomalta, joten päätin käydä kiinni omiin novelleihini, jotka aikanaan, viime vuosituhannella Kolmiokirja julkaisi. Hah, novelleja on liki sata, aika mahdoton määrä käydä läpi. Niinpä harppasin monta riviä kerrallaan ja sain seulottua kahdeksan novellia, jotka eivät olleet sieltä pahimmasta päästä. Noilla novelleilla oli kaksi yhteistä nimittäjää: outous ja rakkaus. Hmm, mutta sehän on Kirstin kokoelman nimi!

Osoittaakseni kelvottomuuteni olen päättänyt stilisoida, editoida ja muutenkin tuunata noita novelleja sellaiseen kuosiin, että saan niistä kokoelman, jonka julkaisen BoDin kautta, niin kuin tein Taikkarin mäellä-runokirjanikin kanssa. Koska tämä kuosiin saattaminen tapahtuu, on vielä kiinni tenniskyynärpäästäni, viitseliäisyydestäni ja auringon määrästä. Ei välttämättä tässä järjestyksessä. Yksi dead line voisi olla, että kirjaa olisi saatavilla syksyn kirjamessuilla.
Tai sitten ensi vuosikymmenellä. Nou hätä.

Vaan, voiko mikään olla sen kelvottomampaa kuin julkaista vanhoja juttujaan uudelleen, vielä omakustanteena ja kertoa siitä julkisesti? Nojaa, joku voi pitää sitä yksinomaan säälittävänä, mutta who cares? En minä ainakaan. Onneksi ei enää tarvitse välittää muiden mielipiteistä.
Omatkin ovat niin surkeita.

Kirsti sentään kirjoitti kaksi uutta novellia(sangen kelvollista), mutta minä en aio vaivautua. (seuran jäsen Hirlii on muuten arvioinut Kirstin kirjan paljon kelvollisemmin kuin minä tässä)
Kelvottomuudellanikin on rajansa. En aio julkaista kokoelmaa nimellä Outoa rakkautta. Pyydänkin lukijoitani keksimään kokoelmalle nimen. Mikäli ehdottamasi nimi löytyy kirjan kannesta sitten joskus, lähetän sinulle kokoelman palkinnoksi. Sikäli mikäli sen haluat.
Ja annat yhteystietosi.

***

Inkivääriltä ja Allyaliakselta sain Briljanttia-prenikan. Tunnustus pitäisi ohjeiden mukaan laittaa eteenpäin seitsemälle bloggajalle, mutta koska olen kelvoton, en tottele. Annan tunnustuksen kaikille KKS:n entisille, nykyisille ja tuleville jäsenille. Olkaa hyvät.
Inkiväärin blogista voit lukea tarkemmat ohjeet mikäli haluat antaa tunnustusta eteenpäin.

***

Mikäli kunnostaudut jollain lailla kelvottomasti ja haluat jakaa sen riemun kaikkien kesken, voit jättää viestiä kommenttilaatikkooni, niin nostan kelvottomuutesi kirjoitukseksi blogiini. Mikään ei ole niin kelvotonta kuin yhteinen, jaettu kelvottomuus.
Se on voimaa.