Tiedäthän naisen,

joka maalaa huulensa karmiinilla,

astuu piikkikorkoisiin kenkiin,

piilottaa silmänsä tummien lasien taakse?

Näethän tuon naisen,

joka istuu baaritiskillä,

ohut sääri keinuu villisti musiikin tahtiin,

levottomat kädet pöyhivät hiuksia?

Nainen on aina varma siitä,

että miehet katsovat häntä sillä silmällä.

sillä nainen katsoo heitä sillä silmällä,

arvioiden kuka miehistä on kaikkein ronskein,

rajuin ja rosoisin.

Sellaisen miehen syliin nainen haluaa.

Sellaiselle miehelle nainen avaa jalkansa ja huutaa:

pane, pane, pane, älä koskaan lopeta.

Eivätkä miehet lopetakaan ennen kuin tulee aamu.

ja lähtevät. Nainen jää valumaan, edelleen kosteana ja

tyhjänä, yrittäen muistaa yöstä miehen hajun ja maun,
yrittäen unohtaa painajaisen,

joka toistuu yöstä yöhön, hetken nukahduksen aikana, aina samanlaisena:

mies, kaksi lasta ja rivitalopääty. Kultainen noutaja pihalla,

tila-auto tallissa ja lauantaisauna.

Enemmän kuin elämää, nainen pelkää uniaan.