970768.jpg

Muistan metsän tuoksun, sateen pehmittämän sammaleen vihreän tuoksun, maan tuoksun, joka nousi puiden juurista. Männyn neulasten pehmeän kosketuksen poskillani, kun kävelemme syvemmälle metsään.

Näen puolukoiden painosta taipuneet varvut, vaalean ruskeat tatit ja sen suuren kiven, jolle kiipeämme.

Kori on valkoinen, mustikan mehun täplittämä. Äiti ottaa korista termospullon, voipaperiin käärityt leivät, joiden välissä on lauantaimakkaraa. Isä kaataa termoksesta kuumaa mehua kolmeen mukiin, avaamme rapisevat käärepaperit leipien ympäriltä.

Metsä on hiljainen, ei kuulu muuta ääntä kuin isän puhallus, kun hän jäähdyttää kuumaa mehua.