Viime yönä näin unta, että voitin Valkoiset talot-romaanillani Finlandia-palkinnon. Se oli aika yllättävä uutinen, sillä en edes tiennyt, että olin ollut ehdokkaana. Tieto voitostani tuli sähköpostiini, ja viestissä oli lyhyesti ”SusuPetal on voittanut Finlandia-palkinnon. Tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi tänä vuonna ei järjestetä julkistamisjuhlia. Voisitteko ilmoittaa meille pankkitilinne numeron, jotta voimme maksaa palkintorahat tilillenne”.
 
Meilin oli lähettänyt finlandia.valitsija at jotakin. Meilin liitteenä oli lista ehdokkaista: siellä oli uusin Tervo, uusin Westö, uusin Hotakainen, uusin suomenruotsalainen, uusin esikoinen, uusin Mäkelä, uusin Sainio ja niin edelleen. Klassikkolista siis, ja listan alimpana luki Valkoiset talot.
 
Valitsijan nimeä ei missään kerrottu, vaikka guugletin innolla. Päättelin, että valitsijan täytyi siis olla joku kanssabloggaaja.
 
No, rahat tulivat tilille ja sitten minulle soitettiin Akateemisesta kirjakaupasta. Tulisinko kertomaan Kohtauspaikalle miten kirjani ovat syntyneet, missä on angstisuuteni alkulähde ja viitsisinkö ylipäänsä tulla näyttäytymään, sillä kuka helvetti on SusuPetal? Vastasin, että en tule, sillä minua ärsyttää suuresti, että ihmiset vain tuijottavat kahta silmäpariani, eivätkä ole lainkaan kiinnostuneita teksteistäni.. Ikään kuin kirjailijan ulkoinen habitus olisi mielenkiintoisempaa kuin mitä korvien ja kansien välistä löytyy. Ok, akateeminen totesi, siinä tapauksessa emme ota kirjojasi tänne myyntiin. Tilatkoot halukkaat niitä nettikaupoista.
 
Seuraavaksi naistenlehdet halusivat haastatella minua. Sanoin, että olen valmis puhumaan kirjoistani, kuvistani, taiteesta ja yhteiskunnallisista asioista, ja että minua saa kuvata vain takaapäin vastavaloon. Tämän jälkeen ei enää tullut haastattelupyyntöjä.
 
Herättyäni tajusin, että yksi Finlandia-palkinto ei todellakaan muuta elämää. Voin jatkaa bloggaamista samaan malliin kuin ennen, yhtä rauhassa, yhtä tuntemattomana. Aika vapauttava tunne.
 
Sen verran olin kirjallisissa fiiliksissä aamutuimaan, että etsin kirjahyllystäni rakkaimmat mieheni, ja vietin heidän kanssaan mukavan hetken keskustellen kirjallisuuspalkinnoista.