Nainen istui linja-auton keskivaiheilla. Hänen silmänsä seurasivat edessä istuvan tytön kiihkeää päänheilutusta tämän puhuessa kännykkäänsä. Tytöstä silmät pyyhkiytyivät linja-auton käytävän toisella puolella istuvaan kahteen poikaan, joiden suut kävivät kaiken aikaa, kilpalaulua, jossa jokainen menetetty tavu oli voitto vastustajalle. Poikien edessä istui mies ja nainen, joiden päät olivat tiukasti yhdessä. Heidän sanansa sekaantuivat toisiinsa, eikä nainen jaksanut seurata heitä kauaa. Hänen silmänsä siirtyivät pari penkkiriviä edempänä istuvaan mieheen, jolla myös oli kännykkä korvalla. Mies heilutteli kyynärvarttaan puheensa tahtiin ja nainen katsoi hetken käden levotonta liikehdintää ennen kuin kääntyi penkillään ja katsoi taakseen. Vihaiset silmät tuijottivat häntä, ärtynyt syy ei lakannut hetkeksikään syytämästä sanoja vieressä istuvalle, joka vastasi samaan, nopeaan tahtiin.

-Voi kyrpä.

Kukaan ei kiinnittänyt huomiota naisen äännähdykseen.

-Voi kyrvän, kyrvän, kyrpä. Kyrpä ku mua kyrvittää. Oli kyrvän paska päivä kyrvän duunissa ja mä oon kyrvän väsynyt ja kyrvän kyllästynyt istumaan tässä kyrvän dösässä ja kyrvän kypsä kuunteleen tätä kyrvän kälätystä joka kyrvän aamu ja joka kyrvän iltapäivä ja eikö tästä kyrvästä tule kyrvän loppua MILLOINKAAN!

Nainen painoi pysähtymispainiketta, linja-auto kaarsi pysäkille, kuski pysäytti ja leväytti ovet auki. Nainen astui ulos autosta ja kuuli äänen, joka särki linja-autoon jääneen hiljaisuuden.

-Vittu, vitun hullu ämmä. Voi vittu.