Pakinaperjantain 155. haaste on Pakinaperjantai. Ihanan itsekästä haasteen heittäjiltä, koska nyt pääsen puhumaan itsestäni. Se on mukavaa.
En siis millään tavalla eroa muista ihmisistä.
 
Pakinaperjantai kysyy: Mikä on pakinaperjantain merkitys? Sehän nyt on itsestään selvää! Perjantai on se päivä viikosta, jolloin saan paljastaa luontaisen hauskuuteeni. Muina kuutena päivänä olen kirjoittaja, jonka voi kuvitella roikkuvan lähimmässä puussa, eikä suinkaan pää alaspäin. Perjantaina olen ilopilleri, jonka ympärille kerääntyy hymyileviä ihmisiä.
Uskokaa vaan, on ihan tervettä vaihtelua aiheuttaa kanssaihmisissä välillä iloakin, eikä aina vaan ahdistusta, kuristusta, surua ja kyyneleitä.
Vaikka ovat nekin aika hauskoja tunteita.
 
Muissa.
 
Pakinaperjantai haluaa tietää Miksi tuotan sisältöä pakinaperjantaille? No, johan minä vastasin tähän tuossa ylempänä. Lukekaa sieltä.
Okei, vastataan sitten toisin sanoin. Pakinan kirjoittaminen on vaikeaa. On todella tuskallista olla hauska. Se tekee ihan kipeää välillä. Pahinta on se, että kun on todella hulvattoman hauska, niin muut eivät välttämättä ole laisinkaan yhtä huvittuneita. Minulla on omakohtaista kokemusta tässä asiassa.
 
Hyvinkin paljon.
 
Todistaakseni myös muille hervottomuuttani, osallistuin aikanaan Pakinaperjantain ensimmäiseen haasteeseen, sillä eihän siinä ole mitään järkeä, että on yksin hauska. Yksin oleminen on muuten ihan mukavaa, varsinkin silloin, kun ei ole seuraa, mutta yksin nauraminen on aika epäilyttävää.
 
Jopa minulle.
 
Millä avuilla pakinaperjantai kilpailee muiden haasteblogien kanssa? Avuilla? Hmm, isoja tissejäkö tässä nyt haetaan vai mitä? Minulla on kaksi bee-kuppia, riittääkö se? Omasta mielestäni kyllä.
En oikein ymmärrä kysymystä, enkä ole edes varma, hyväksynkö sitä.
 
Millaisen pakinaperjantain haluamme? Tähän on helppoa vastata. Haluan hauskan, iskevän, pistävän, satiirisen, riemukkaan ja rajoja rikkovan pakinaperjantain. Hulvattoman, hervottoman, hysteerisen, poskettoman ja humoristisen Pakinaperjantain.
 
Nähtäväksi jää, jääkö tämä nyt sitten, noiden toiveiden takia, viimeiseksi osallistumiseksi Pakinaperjantaihin.
Sisällöntuottajan vapaus on mukavaa, mutta vastuu …äh, kuka siitä piittaa.
 
Ja huomenna, kunhan olen ottanut pari relaksanttia ja särkylääkettä jatkuvan perjantaihymyilyn takia krampissa olevien kasvolihasten normalisoimiseksi, saan olla taas oma angstinen ja pessimistinen itseni.

***

Onnea 3-vuotiaalle Pakinaperjantaille!