1482073.jpgOlen laiska pukeutuja (harvoin saan vaatteita ylleni koko päivänä) ja inhoan vaatteiden ostamista. Olen myös onneton ompelija.

Uskon, etten ole yksin. En ole ainoa tällainen. Jossain tuolla lukijoiden joukossa on samankaltainen ihminen, joka tälläkin hetkellä angstaa sen suhteen, mitä laittaisi ylleen yöksi, aamuksi, ylihuomenna, serkun rippijuhliin, koiran nimipäiville, omiin lakkiaisiinsa. Abi-parka.
Jotta tuo onneton ihminen ei tuhlaisi koko elämäänsä hyödyttömiin hepeneihin, onnettomiin ostoksiin ja epäsopiviin rytkyihin, olen kehittänyt all-in-one-puvun, jonka jokainen pystyy ihan itse valmistamaan.

Tarvitaan vain neliön muotoinen pöytäliina. 2 x 2 metriä. Valkoinen. Jotain kevyttä brodeerausta, jos on sellaiseen taipuvainen. Pöytäliinan keskelle leikataan pään mentävä aukko ja pujotetaan pää siitä aukosta. Jos puhti loppuu, homman voi jättää tähän ja tyytyä poncho-malliin, mutta suomalaisella sisulla harsimme vielä lepattavat sivut toisiinsa kiinni (ei alta). Jätämme toki aukot käsiä varten, ns. hihat ja hihansuut. Jos kanttia vielä riittää, voi vyötärön kohdalle ommella nauhakujan, mutta älkää minulta kysykö, miten sellainen tehdään. Jos vyötärö on kadonnut, ei nauhakujaa tarvita.

Siinä. Valmiina pirtsakka ja neitseellisen kevyt lakkiaismekko. Sääriin vain itseruskettavaa suihketta (kannattaa varoa rusketusraitoja, muuten voi herätä epäilys, että pyyhkiminen ei ole suoritettu täydellisesti vessassa käynnin jälkeen).

Lakkiaisten jälkeen, koska illan pimetessä ja valkolakin keikkuessa kutreilla vastapuolen tietyt osat jäivät lakittamatta, mekosta saa sangen oivan äitiysmekon. Raskausajan turvotus ja hikoilu peittyvät vallan mainiosti mukavan vilpoisan vaatteen alle. Taitseja ei tarvita, koska hikoiluttaa ihan liikaa. Rusketussuihkeen voi unohtaa. Maha estää näkemästä jalkoja. Sääret voivat olla mukavan valkoiset.

Mekko kannattaa tässä vaiheessa värjätä oranssiksi, jotta pikku piltin porkkanapuklaukset eivät pahemmin häiritsisi esteettistä ja tehokasta vaikutelmaa, jonka jokainen vastasyntynyt äiti haluaa äitiydestään antaa.

Mekko on kerrassaan mainio asuste, joka kätkee alleen jokaisen lapsen jättämät plus viisi kiloa. Siinä vaiheessa, kun lempi alkaa väljähtyä, parisuhde tuntua puuduttavalta ja seksi kyseenalaiselta, kiitos kuuden lapsen, voi elähtänyttä suhdetta puolisoon yrittää viritellä värjäämällä kolttu mustaksi. Sehän jo muistuttaakin pikkumustaa, kiitos vuosien ja lapsien tuomien kilojen!

Aika kuluu, mutta mekko ei. Pois lähtee mies sen farkkuja käyttävän naapurin naisen kanssa, niin lentävät kaikki kuusi lastakin maailmalle. Nostalgiahuumassa mekon voi tässä vaiheessa värjätä verenpunaiseksi, jotta lietsoisi jonkinlaista illuusiota siitä, että on elossa. Ei se auta. Rakkaus on kuollut ja kohta kuolee mekon omistajakin. Kestää tosin aikansa ennen kuin hänet löydetään, ja kun tämä tapahtuu, asunto joudutaan desinfioimaan uusia asukkaita varten kloriitilla, jolloin muutama pisara läikähtää yli-innokkailta siivoajilta mekon ylle. Ja kas, tapahtuu ihme! Mekko on jälleen valkoinen, juuri sopiva väri vainajalle.

Ei pukeutumisen tarvitse olla monimutkaista, ei hankalaa, ei vaikeaa. Se voi olla hyvinkin helppoa, hauskaa ja halpaa.

****

julkaistu alunperin täällä