1155849.jpg

Vatsaan sattuu vieläkin. Äiti sanoi, että vatsakipu lakkaa, kun lahjat on jaettu, mutta ei se ole niin. Vatsakipu ei ole lakannut. Tyttö nousee istumaan sängyssä ja kuuntelee hiljaisuutta. Hetkeksi kipu unohtuu. Hiljaisuus tuntuu hyvältä. Hiljaisuus lupaa hyvää.

Paljaat jalat palelevat kylmällä lattialla. Sängyn vieressä on eilen paketista paljastuneet vaaleanpunaiset tohvelit. Tyttö silittää tossuja varovasti, kokeilee poskeaan vasten vaaleanpunaista karvaa. Pehmeys on suloista ja unettavaa. Tohvelit ovat liian suuret, tyttö tuntee sukeltavansa niiden sisään ja hetken aikaa kaikki on pehmeää, pörröistä ja vaaleanpunaista.
Äiti sanoi, että aamutossuissa pitää olla kasvuvaraa. Niiden on mahduttava koko vuosi.

Tyttö kulkee mahdollisimman hiljaa keittiöön. Varpaat puristavat aamutohvelien pohjaa, yrittävät pitää kiinni pörröisestä kankaasta. Vatsaan sattuu taas. Tyttö vetää vatsaan sisään, pullistaa sitä ulos, mutta mikään ei auta. Kipu ei liiku, se ei katoa.

Tossut tarttuvat tahmeaan lattiaan. Tyttö nostelee jalkojaan ja yrittää väistää lasin siruja. Hän katsoo huolestuneena tohveleita. Pörröinen karva on kastunut, takkuuntunut ja tyttöä alkaa itkettää. Vatsaan sattuu entistä enemmän.

Tossut näyttävät vanhoilta ja rumilta.