Edit 1.9.08 klo 17.25:
Kummikoulu-tarina löytyy myös omalta sivulta.



4


   Keväällä Sumppisalon rehtori otti puhelimitse yhteyttä Niklaksen äitiin. Rehtori ei kiittänyt villaisista alusasuista, mutta Niklaksen äiti oli hienotunteinen, eikä käynyt pakottamaan kiitosta rehtorilta.

   -Koulussamme on ajateltu vaihto-oppilastoimintaa, Sumppisalon rehtori sanoi. –Se on mukavaa vaihtelua tavalliseen koulutyöhön, auttaa oppilaita itsenäistymään turvallisissa olosuhteissa. Auttaa havainnoimaan erilaisuutta, arvostamaan sitä, ehkä jopa hyväksymään sitä. Mitäs sanotte vaahterakyläläiset?

   -Tarkoitatko siis, että teiltä tulisi oppilaita meidän kouluumme? Niklaksen äiti kysyi. –Sehän kuulostaa hauskalta! Tarjoamme mielellämme vieraanvaraisuuttamme teille! Tarjoamme hyvää ruokaa, yksilöllistä opetusta, elämyksiä mielelle ja keholle.

   -No, itse asiassa ajattelimme juuri päinvastoin.

   -Päinvastoin?

   -Koko koulunne on tervetullut kouluumme viikoksi. Eihän teillä ole oppilaita kuin parikymmentä, Sumppisalon rehtori sanoi. –Majoitus järjestyy eri perheissä. Laakkosilla on yksi huone vapaana, kun niiden vanhempi poika joutui nyt kuittaamaan ne sakkonsa linnaan, sinne mahtuisi ainakin kolme vaahterakyläläistä. Riikosilla on mukava parvi, siihen mahtuu kaksi ylös ja kaksi alas nukkumaan, pistävät vaan sen ison terraarion johonkin toiseen huoneeseen. Elviira Hokkanen ottaa mielellään pari-kolme tyttöä kotiinsa, kotisairaanhoito ehtii käydä enää vain kerran päivässä kääntämässä Elviiraa, joten tytöistä olisi itse asiassa aika iso apukin. Voisivat käydä kaupassakin, kun kotipalvelu ei enää käy. Virtaset ottaisivat myös mielellään pari oppilasta, kunhan eivät ole allergisia. Ne putbillit ovat muuten kyllä  ihan lapsiystävällisiä. Ryhäsiltä kuoli poika viime keväänä, jäi auton alle tuossa suojatiellä, nekin kuulemma ottaisivat yhden, mutta eivät poikaa. Ja kyllä me loputkin saamme sijoitettua. Eli mites on?

   Niklaksen äiti sai kuiskattua puhelimeen, että hän palaisi asiaan puhuttuaan aiheesta vanhempainyhdistyksessä.

 

 

   Kevätmyyjäisten jälkeen Vaahterakylän vanhempainyhdistys päätti ottaa kummiluokan Malista. Myyjäisten tuotolla, osalla siitä, Maliin lähetettiin Kreetan isän tekemä videokooste Vaahterakylän koulun oppilaista. Mukaan pakattiin myös varmuuden vuoksi DVD-soitin.

   Loppurahoista maksettiin ilmastotalkoomaksu, jolla saatiin osittain korvattua leirikoulun aiheuttama tuho luonnolle. Leirikoulun kohteeksi valittiin Goa, sillä kuten vanhemmat totesivat, lasten oli tärkeä oppia tuntemaan vieraita kulttuureja. Sakarin isä oli järjestänyt paikallisen goalaisen bussiyhtiön johtajan kanssa kiertoajelun Goan ympäristössä, ja ajelun päätteeksi oli tarkoitus mennä paikalliseen kangasvärjäämöön, jossa paikallisten taiteilijoiden ja Patrikin äidin opastuksella perehdyttäisiin intialaiseen kankaan värjäämiseen ja painantaan. Kaikki saisivat painaa itselleen liinan matkamuistoksi.

   Majoituspaikassa olisi hienot uima-altaat. Näin lapsille luvattiin.



***  loppu ***