KAKSI

Kello oli jo kymmenen ja Jore nukkui edelleen. Hanna oli pukenut päälleen, farkut olivat solahtaneet ylle ilman vaikeuksia. No, ei menisi kuin muutama viikko ja hän joutuisi ostamaan suuremmat housut. Itse asiassa hän joutuisi ostamaan paljon kaikenlaista. Itselleen ja vauvalle. Vauvalle piti ostaa vain sellaista, joka oli nättiä. Sari oli kertonut säästäneensä kaikki vauvanvaatteet ja Hanna tiesi, että hän saisi ne varmaan, mutta hän ei halunnut Sarin tytön vanhoja vaatteita. Hänen vauvansa saisi uudet vaatteet, pehmeät, puhtaat ja suloiset. Toivottavasti Sari ei loukkaantuisi. Ei kai. Ja voisihan hän ottaa jotain, jos se väkisin tyrkytti, eihän niitä olisi pakko käyttää.

Vaunut pitäisi ostaa. Sellaiset kolmipyöräiset, ne olivat parhaimman näköiset. Joku kiva ruutukuosi, mutta ei mitään liian tummaa. Vaikka viininpunaista ja vaalean sinistä. Mitäköhän sellaiset maksoi? Pitäisi varmaan lähteä kiertelemään kauppoihin. Heti, kun Jore heräisi.

Jore. Hanna ei voinut olla hymyilemättä, kun hän muisti miehen ilmeen edellispäivänä. Mies oli niin suloinen, toivottavasti lapsesta tulisi yhtä ihana. Jore oli juonut molemmat kaljapullot ja avannut kolmannenkin eilen illalla. Hanna oli tullut istumaan miehen viereen sohvalle limupullon kanssa.

-Tulee sulla olemaan rankkaa, Jore oli todennut ja katsonut cokista. –Helvetin pitkä aika olla ilman kaljaa. Ja kesä tulossa.
-Kalja on pahasta vauvalle, Hanna oli sanonut ja yllättynyt itsekin, miten hellältä hänen äänensä oli kuulostanut.
-Mutta hyväksi isälle, Jore oli sanonut ja röyhtäissyt. –Mihin aikaan sinne pihalle pitäisi mennä?

Hanna oli pettynyt kuullessaan Joren kysymyksen. Totta, heidän oli ollut tarkoitus mennä pihajuhliin, mutta jotenkin Hanna oli ajatellut, että suunnitelmat muuttuisivat. Raskaustesti oli tehnyt tästä illasta erilaisen.

-Mä ajattelin, Hanna oli sanonut. –Ettei mentäiskään pihalle.

Jore oli katsonut häntä yllättyneen näköisenä.

-Minkä helvetin takia ei? Meillähän on kaljat ja makkarat jo jemmassa.

Mies oli kuulostanut ärtyisältä, ihan kuin pikku pojalta, joka ei saanut tahtoaan läpi. Hannaa oli alkanut hymyilyttää, mutta hän ei ollut näyttänyt sitä Jorelle. Mies luuli aina, että hän vinoili sille.

-Mä ajattelin, että oltaisiin oltu kahdestaan tänä iltana, Hanna oli sanonut. –Kun tää on eka ilta.
-Miten niin eka ilta? Jore oli kysynyt, eikä selvästikään ollut ymmärtänyt.
-Eka ilta, kun me ollaan isä ja äiti. Oltais kahdestaan.

Jore oli purskahtanut nauruun. Ensin se oli tuntunut Hannasta pahalta, mutta kun hän näki, ettei Jore tarkoittanut sitä pahaksi, hän oli hymyillyt itsekin.

-Hei, kamoon, me ehditään istua koko loppuelämämme himassa sen penskan takia, Jore oli selittänyt. –Ei aloiteta sitä vielä. Totta kai me mennään.

Totta kai Jore oli ollut oikeassa. Kuitenkin Hannaa harmitti. Hän oli käynyt ostarilla hakemassa raskaustestin apteekista, tullut kotiin ja tehnyt testin ja palannut sitten takaisin ostarille, hakenut kaupasta perunasalaattia, kalkkunaleikettä ja patonkia. Olisi ollut mukava syödä ne kahdestaan ja puhua vauvasta.  

-Mennään pihalle, Jore oli päättänyt.


....jatkuu....