gallerypic.php?id=26377


Hyppykiikun nitinä kävi Sarin hermoille, mutta katkeamaton kitinä oli parempi kuin se, että Henna ryömi lattialla. Marko pomppi ympäri asuntoa, eikä muistanut ja ehtinyt katsoa eteensä.

Sari täytti astianpesukonetta. Marko juoksi keittiöön, jarrutti, mutta ei ehtinyt pysähtyä, vaan lensi avonaisen koneen oven päälle. Ovi romahti alas lattialle.

-Voi, helvetti. Kato nyt mitä sä teit! Helvetin, helvetin helvetti.

Marko kömpi oven päältä, perääntyi ja alkoi itkeä. Henna lopetti hyppimisen.

-Pää kiinni!

Henna roikkui kiikussa ja katsoi Markoa, joka juoksi piiloon pöydän alle. Sari nosti ovea ja yritti sovittaa saranoita paikoilleen, mutta ei onnistunut. Hän luovutti ja laittoi oven seinää vasten. Marko hiipi pöydän alta olohuoneeseen ja alkoi heitellä duploja tyhjään muovilaatikkoon. Henna jatkoi hyppimistä.

-Marko! Ole hiljempaa! Onko niitä pakko heittää? Mitä?

Marko lopetti heittämisen. Sari huokaisi ja istuutui lattialle. Hän katsoi astioita rikkinäisessä koneessa, ne olisi pestävä nyt käsin. Hän ei jaksanut. Hän halusi vain olla, ihan hiljaa, jossain muualla.

Olohuoneesta kuului rysähdys ja Marko alkoi itkeä. Sari peitti korvansa käsillään. Markon itku vaimeni hetken kuluttua.

-Pipi.

Marko nyki Sarin puseroa. Sari vilkaisi poikaa, verta ei näkynyt missään.

-Pitääks sun koheltaa niin paljon? Totta kai siitä tulee pipi. Oo nyt hiljaa ja mene pois.

Marko kääntyi ja alkoi juosta. Hän pysähtyi keinun luona, tarttui Hennaa jaloista ja sinkautti tytön vauhtiin. Tyttö alkoi kirkua.

-Mitä helvettiä sä teet! Miten monta kertaa mä olen sanonut sulle, ettei noin saa tehdä! Joku päivä sä tapat sun siskos ja sitten kun se on kuollut, se on sun vika! Sun vika! Painu helvettiin!