
Hyppykiikun nitinä kävi Sarin hermoille, mutta katkeamaton kitinä oli
parempi kuin se, että Henna ryömi lattialla. Marko pomppi ympäri
asuntoa, eikä muistanut ja ehtinyt katsoa eteensä.
Sari
täytti astianpesukonetta. Marko juoksi keittiöön, jarrutti, mutta ei
ehtinyt pysähtyä, vaan lensi avonaisen koneen oven päälle. Ovi romahti
alas lattialle.
-Voi, helvetti. Kato nyt mitä sä teit! Helvetin, helvetin helvetti.
Marko kömpi oven päältä, perääntyi ja alkoi itkeä. Henna lopetti hyppimisen.
-Pää kiinni!
Henna
roikkui kiikussa ja katsoi Markoa, joka juoksi piiloon pöydän alle.
Sari nosti ovea ja yritti sovittaa saranoita paikoilleen, mutta ei
onnistunut. Hän luovutti ja laittoi oven seinää vasten. Marko hiipi
pöydän alta olohuoneeseen ja alkoi heitellä duploja tyhjään
muovilaatikkoon. Henna jatkoi hyppimistä.
-Marko! Ole hiljempaa! Onko niitä pakko heittää? Mitä?
Marko
lopetti heittämisen. Sari huokaisi ja istuutui lattialle. Hän katsoi
astioita rikkinäisessä koneessa, ne olisi pestävä nyt käsin. Hän ei
jaksanut. Hän halusi vain olla, ihan hiljaa, jossain muualla.
Olohuoneesta kuului rysähdys ja Marko alkoi itkeä. Sari peitti korvansa käsillään. Markon itku vaimeni hetken kuluttua.
-Pipi.
Marko nyki Sarin puseroa. Sari vilkaisi poikaa, verta ei näkynyt missään.
-Pitääks sun koheltaa niin paljon? Totta kai siitä tulee pipi. Oo nyt hiljaa ja mene pois.
Marko
kääntyi ja alkoi juosta. Hän pysähtyi keinun luona, tarttui Hennaa
jaloista ja sinkautti tytön vauhtiin. Tyttö alkoi kirkua.
-Mitä
helvettiä sä teet! Miten monta kertaa mä olen sanonut sulle, ettei noin
saa tehdä! Joku päivä sä tapat sun siskos ja sitten kun se on kuollut,
se on sun vika! Sun vika! Painu helvettiin!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.