Hei Kirsti. Olet syntyisin Porista ja asut nykyisin Turussa. Tunnetko kotiseuturakkautta jompaa kumpaa kaupunkia kohtaan vai mistä olet kotoisin? Wikipedian mukaan olet syntynyt vuonna 1968, mutta se kai lienee liioittelua?
 
Jokin nuorennusleikkaus olisi kieltämättä tarpeen, mutta pelkkä vuoden vaihtaminen ei vielä paljon auta. Olen syntynyt 1958. En tiedä kuka on pistänyt tiedot Wikipediaan.
Porilais-turkulaiseksi tunnen itseni.
 
 
Julkaisit ensimmäisen kirjasi Isäni koti vuonna 1994. Minkä ikäisenä tiesit, että sinusta tulee kirjailija? Kirjoititko jo lapsena tarinoita?
 
En ole vieläkään ihan varma siitä, tuleeko minusta kirjailija. Olin kyllä lapsenakin innokas kynäilijä, kirjoitin päiväkirjaa ja runoja, mutta tarinoita en osannut kirjoittaa. Kehittelin juttuja päässäni nukkumaan mennessä, mutta en koskaan tajunnut, että niitä voisi kirjoittaa paperille. Tämä osoittanee, ettei järjenjuoksussani ole aina kehumista. Varsinainen kirjoittaminen kohdallani alkoi vasta aikuisena, kun yhtäkkiä oivalsin, että paperille voi laittaa nimenomaan juuri sitä, mitä korvien välissä liikkuu, ei tarvitse erikseen keksiä jotain ihmeellistä.
 
 
Olet julkaissut lukuisia teoksia, joista kotisivuillasi on kattava selostus. Mikä kirjoista on sinulle a) rakkain, b) hämmentävin ja c) vaikeimmin syntynyt? Miksi?
 
Iiris on kirjoista rakkain. Se on kirjoistani myös henkilökohtaisin. Se on paljon velkaa eräälle ihan oikealle Iirikselle, joka katosi elämästäni yhtä salamyhkäisesti kuin kirjan Iiris katoaa Viirun elämästä. Kaikki kirjani sen sijaan ovat yhtä tasapuolisen hämmentäviä. Pappia kyydissä oli vaikein, koska se vaati niin valtavasti taustatyötä.
 
 
Minkälaiset ovat kirjailijan rutiinisi? Kirjoitatko aamuisin, öisin? Kuunteletko musiikkia kirjoittaessasi? Kuinka paljon kahvia menee? Kuinka paljon työstät tekstejä päässä, kuinka paljon hiot niitä koneella? Oletko lähestyttävässä mielentilassa kirjoittaessasi? Ja niin edelleen.
 
Kirjoitan aamusta noin klo kahdeksasta iltapäivään kahteen. Olen täydellisessä hiljaisuudessa, kahvia kuluu kolme isoa mukillista. Kuluisi enemmänkin, mutta säännöstelen kofeiinin saantiani. Joskus juon vielä yhden kupin kofeiinitonta iltapäivällä. Tekstit syntyvät koneen ääressä istuen. Se on typerää, mutta en osaa kirjoittaa muulla tavalla. Jonkin verran luonnostelen henkilöitä, juonia yms. vihkoon käsin. Olen erittäin epälähestyttävässä mielentilassa kirjoittaessani. Paitsi, että vastailen sähköposteihin ja blogikommentteihin tuumaustauoilla, joita pidän usein. Sähköiset viestit eivät sekoita päätäni. Mutta esimerkiksi puhelu sotkee vireen aina pitkäksi aikaa.
 
 
Keskustellessani kanssasi minua on hämmästyttänyt se, että sinulla tuntuu olevan monta rautaa tulessa samaan aikaan: työstät erilaisia tekstejä, sinulla on erilaisia projekteja sekä toimit myös sanataiteen opettajana eri puolilla. Onko tämä runsas takominen sinulle luontaista vai saneleeko taloudellinen puoli myös asiaa?
 
En itse koe, että olisi monta rautaa tulessa. Enimmäkseen kuitenkin vain kyyhötän vinttihuoneessa tietokoneen ääressä ypöyksin. Kirjoittajaohjauskeikat lähtevätkin puhtaasti omasta tarpeestani jalkautua välillä oikeiden elävien ihmisten pariin, mutta on kieltämättä kätevää että siitä maksetaankin. On mukavaa kun olen päässyt mukaan erilaisiin projekteihin, ja saan tehdä runoja maahanmuuttajien kanssa ja näytelmää oppimisvaikeuksista kärsivien lasten kanssa, ja muuta sellaista. Se avartaa kummasti kun saa tutustua ihmisiin. Romaanien kirjoittaminen on silti aina se tärkein asia, eikä mikään sivuhomma saa syödä energiaa kirjoittamiselta.
 
 
Kirjoittajana olet monipuolinen: sinulta on ilmestynyt romaaneja niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Olet myös kirjoittanut näytelmiä, scifiä ja novellejasi on ilmestynyt Portti-lehdessä ja erilaisissa antologioissa, puhumattakaan pitkästä urastasi Kolmiokirjan avustajana. Kaikkea mahdollista siis, mutta koska saamme lukea runokirjasi?
 
Olen miettinyt itsekin, että olisi hauskaa tehdä runokirja. Mutta kuten Runotorstain runoistani voimme havaita, siihen on vielä pitkä matka.
 
 
Olet taitava piirtäjä, ja olen miettinyt, onko sinulla suunnitteilla sarjakuvaa tai kuvitusta esim. lastenkirjaan?
 
Haaveilen, nimenomaan haaveilen siitä, että alkaisin tehdä sarjakuvaa. En oikein ymmärrä miksi en piirtele enemmän, koska se on kuitenkin niin hauskaa. Nyt on tekeillä lastenkirja, jota teen yhteistyössä oikean kuvittajan kanssa, sellainen antaa suhteellisuudentajua, mitä piirtämiseen tulee, lastenkirjan kuvitukseen eivät taitoni riittäisi. Mutta koen, että sarjakuvaa voisi tehdä vähän tumpelompikin piirtäjä, ja tekstin ja kuvan yhdistäminen kiinnostaa.
 
 
Kotisivuillasi on mielenkiintoinen osio fundeerausta, joka sisältää ajatuksiasi kirjoittamisesta. Saatko paljon lukijapostia nuorilta ja lapsilta, joita kiinnostaa kirjailijan ura? Entä muuta ihailija- tai vihapostia ja miten suhtaudut siihen, vastaatko lähettäjille?
 
Postia tulee jonkin verran. Vihapostia on tullut ainoastaan kolumnista, jossa tölvin Kalevalaa. Joskus tulee sellaisia ihania viestejä, joissa kerrotaan, että olen pelastanut jonkun ihmisen lapsuuden tai nuoruuden kirjoillani. Ne ovat parhaita viestejä, koska itsekin koen joidenkin kirjojen pelastaneen oman lapsuuteni. Luultavasti en olisi jaksanut elää ilman tiettyjä kirjoja. Vastaan huolellisesti jokaiselle.
 
 
Olet estradilla Turun Kirjamessuilla sunnuntaina 4.10. puhumassa uusimmasta kirjastasi Pappia kyydissä. Oletko innokas esiintyjä? Mitä ajattelet/toivot ennen esitystä? Kuinka paljon esiintymisiä sinulla on vuoden mittaan ja minkälaisissa tilaisuuksissa Kirjamessujen lisäksi?
 
Inhoan esiintymistä. Ennen esitystä toivon, että saisin tietää kysymykset etukäteen ja ehtisin valmistautua. Inhoan isoja, avoimia kysymyksiä tyyliin mistä kirjasi kertoo. Kirjamessujen lisäksi esiinnyn vuosittain ehkä 2-4 tilaisuudessa, enkä minä enempää varmaan sietäisikään.
 
 
Lopuksi viimeinen eli se kiperä kysymys: Ottaisitko mieluummin Finlandia-palkinnon tai kansalaispalkkaa 1500€/kk eläkeikääsi saakka?
 
Kysymys ei ole ollenkaan kiperä, ilman muuta ottaisin kansalaispalkan. Pienempikin riittäisi kuin tuo ehdottamasi, mielestäni hulppea summa. Vaihtaisin Finlandiapalkinnon jopa 600 euron kansalaispalkkaan ilman hetkenkään epäröintiä, edellyttäen että saisin rangaistuksetta kirjoillani tienata sen päälle mitä elääkseni tarvitsen.
 
 
Kiitos haastattelusta!
 
Kiitos itsellesi ja terveisiä kaikille SusuPetalin faneille.