Mira kuuli äidin menevän suihkuun, joten hän uskalsi nousta ylös sängystä. Äidistä ei koskaan voinut olla varma. Se saattoi rynnätä huoneeseen koska tahansa. Se ei välittänyt koputtaa tai edes kysyä, voiko se tulla sisään. Ei, se ryntäsi huoneeseen tömistäen kuin norsulauma. Silloin oli parempi olla peiton alla. Muuten se kävisi kimppuun, repisi vaatteet pois ja huutaisi.

SINUN ON PAKKO SYÖDÄ! SINÄ OLET LIIAN LAIHA! SINUN KYLKILUUSI NÄKYVÄT!

Se oli hullu.

Mira meni kaapille ja kaivoi villasukat esiin. Hän puki ne jalkoihinsa toisten sukkien päälle ja otti hyllyltä vielä paksun villapuseron. Se tuoksui pölyiseltä, mutta se lämmitti. Hän katsoi kännykkää, mutta Jennalta ei ollut viestiä. Tämä oli jo yhdeksäs perjantai, jolloin Jenna ei ollut tekstannut. Se ei ollut pitänyt mitään yhteyttä sen jälkeen viikonloppuisin, kun se oli tavannut Janin. Koulussa se moikkasi, mutta se ei tullut enää puhumaan Miralle, eikä se ollut Miran kanssa välituntisin. Se oli muuttunut ihan kummalliseksi sen Janin takia. Se oli kertonut siitä tyypistä Miralle heti kun se oli tavannut sen, mutta Mira ei ymmärtänyt, mitä Jenna näki Janissa.

-Se oooon ihana, Jenna oli venytellyt sanojaan, maistellut niitä kuin ne olisivat olleet suussa sulavaa marenkia.
-Mä en ymmärrä, miten sä voit olla sellaisen kanssa, Mira oli sanonut. –Sehän on …

-Mikä sitten? Jenna oli katsonut silmät viirulla. –Mikä se on? Tiedätsä siitä jotain?
-En mä siitä mitään tiedä, se vaan on typerä, niin kuin kaikki jätkät.

-Sä oot typerä, Jenna oli sanonut yllättäen. –Ihan totta, Mira, susta on tullut outo. Sun pitäis vähän relata, ottaa vähän iisimmin. Sä oot aika pinko. Hike. Sä pelotat jätkät tiehes tolla asenteella.

Jenna oli ottanut pari askelta taaksepäin ja katsonut Miraa pitkään ja ensimmäisen kerran Mira oli tuntenut pelon. Jenna jättäisi hänet. Jenna jättäisi, eikä hänellä olisi sitten enää ketään.

-Mitä sä tuijotat? Mira oli kysynyt uhmakkaana, vaikka hänen oli purtava huultaan, jotta se ei olisi vavissut.
-Mä en oo huomannutkaan, että sä oot laihtunut noin paljon, Jenna oli sanonut hitaasti.

Ja jostain Jenna oli saanut uudet silmät ja se oli nähnyt Miran uudessa valossa ja se oli päättänyt, että nyt riitti ja se oli siirtynyt toiseen leiriin, niiden luo, jotka ryyppäsivät viikonloppuna, vertailivat kokemuksiaan, kävivät yhdessä sovittamassa rintsikoita Lindexillä ja H&M:ssä. .
Sellainen Jenna ei enää tekstannut perjantai-iltaisin ja valittanut tekstareissaan, miten tyhmiä sen vanhemmat oli ja miten maikat antoi sikapaljon läksyjä.

***

Miraa alkoi heikottaa. Hän kömpi takaisin sänkyyn ja kietoutui peittoihin. Häntä nukutti, mutta hän ei halunnut vielä nukkua. Kello ei ollut edes kymmentä, hän ehtisi hyvin vielä kerrata enkun sanoja. Maanantaina oli koe. Hän repi repun sängyn alta ja etsi enkun kirjan. Se tuntui painavalta hänen kädessään, eikä hän jaksanut avata sivuja. Suihkun kohina oli vaimennut. Nyt äiti ottaisi kylpypyyhkeen, vaaleanpunaisen, suuren ja pehmeän ja kuivaisi itseään pitkään. Mira osasi ne kuivausliikkeet ulkoa: ensin käsivarret, sitten selkä, sitten suuret tissit, valuva maha, hyllyvä pylly ja lopuksi paksut jalat. Äiti ei häpeillyt lainkaan, hän hankasi ihoaan pitkään ja perusteellisesti kunnes se oli vaaleanpunainen ja pinkeä. Juuri sen takia Mira ei halunnut enää käydä saunassa äidin kanssa. Hän ei kestänyt katsoa äidin tissejä, ei vatsamakkaroita, ei tummaa karvoitusta, joka hävisi jonnekin selluliittisten reisien väliin. Aluksi äiti oli yrittänyt maanitella Miraa mukaan saunaan, ainahan heillä oli ollut sauna perjantai-iltaisin, mutta Mira oli ristinyt kätensä rinnalleen, katsonut alas, eikä vastannut mitään, ja niin äiti oli lopettanut houkuttelemisen. Äiti oli käynyt jonkin aikaa yksin saunassa, mutta eräänä perjantaina, kun Mira oli odottanut, että äiti lähtisi ja hän saisi olla rauhassa, äiti oli sanonut, että oli perunut saunavuoron. Oli turha maksaa sellaisesta, jota ei käyttänyt. Yhtä hyvin hän voisi käydä suihkussa.

Ei enää perjantairauhaa, mutta se ei haitannut Miraa. Aina saattoi olla omassa huoneessa. Ainakin sai nykyään käydä yksin pesulla, eikä tarvinnut olla äidin kanssa saunassa. Juuri saunassa, silloin kun he vielä olivat käyneet siellä, äiti oli saanut päähänsä, että oli tullut aika hankkia Miralle rintaliivit.

-Sinullahan on tissit kasvaneet, äiti oli tokaissut. –Kappas vaan. Pitää varmaan ostaa sinulle liivit sitten.

Mira oli tuntenut punan nousevan kasvoilleen. Äiti oli tuijottanut hänen rintojaan, ja se oli tuntunut epämiellyttävältä. Hän ei halunnut rintoja. Hän ei halunnut samanlaisia rintoja kuin äidillä. Eikä hän todellakaan halunnut lähteä äidin kanssa ostamaan rintaliivejä.

-Mä voisin mennä vaikka koulun jälkeen Jennan kanssa, Mira oli sanonut, mutta äiti oli pyyhkäissyt hänen sanansa kuulumattomiin.
-Et sinä osaa. Ekat pitää katsoa tarkkaan, että tulee sopivat. Minä tulen sinun kanssasi.

Eikä siihen ollut mitään sanomista. Seuraavana päivänä, lauantaina, he olivat ajaneet kaupunkiin bussilla, menneet KappAhliin ja äiti oli selittänyt suurella äänellä koko kaupalle ja myyjälle, että hänen Mirastaan on tulossa nainen ja sitten hänen rintojaan oli mitattu ja hänet oli työnnetty sovituskoppiin ja mukaan oli laitettu kymmeniä rintaliivejä, jotka olivat kietoutuneet toisiinsa ja jääneet hakasista kiinni toisiinsa ja Mira oli itkenyt ja yrittänyt irrottaa niitä ja sovittaa niitä ylleen ja ne kaikki olivat näyttäneet kamalilta ja tyhjiltä, tyhjää täynnä ja koko ajan äiti oli pistänyt päätään sovituskopin verhon raosta ja huutanut, että sopiiko ja olisiko AA-kuppi sittenkin parempi.

Lopulta Mira oli työntänyt äidin käteen kahdet rintaliivit ja sanonut, että ne olivat sopivat, mutta koskaan hän ei ollut niitä käyttänyt. Hänellä oli isoja puseroita, niiden alta ei kukaan voinut nähdä hänen rintojaan, joten rintaliivit olivat turhat.

Nyt äiti ei enää nähnyt hänen rintojaan, koska ei ollut saunavuoroa. Eikä tarvinnut vastata äidille, tarvitsiko hän tamponin saunan ajaksi, oliko hänellä kuukautiset parhaillaan. Ei tarvinnut istua lauteilla, katsoa alaspäin ja nähdä vaaleat karvat, jotka olivat alkaneet kullata hänen alapäätään. Suihkussa saattoi seistä, sulkea silmänsä, antaa veden lämmittää, olla yksin. Unohtaa, että oli rinnat, kuukautisia, äitiä.

Mirasta tuntui hassulta, että hän oli joskus odottanut heidän saunavuoroaan. Oli ollut mukavaa pakata saunakamppeet koriin, mukana kaksi pulloa limua, jaffaa äidille ja cokista Miralle. Oli ollut mukava istua lauteilla, nojata äitiin ja kuunnella kiuaskivien sähinää.

Se oli ollut kauan sitten.