212211.jpg

1993

16.1.

Olen huolissani Eevasta. Mielestäni hänen elämänsä pyörii liikaa Liljan ympärillä. Eeva ei nuku tarpeeksi. Hän on laihtunut, sillä hän ei syö riittävästi. Lilja vaatii rintaa vielä monta kertaa päivässä.
Haluaisin olla kotona enemmän, mutta se on mahdotonta. Huhu kiertää, että tänä keväänä saa jälleen kaksi lähteä. Minä en aio olla toinen heistä. Tarvitsemme minun tilini.
Tämä on ansa. Eeva tarvitsee minua, Lilja myös, mutta en voi olla pois töistä.

25.1.

Riitta tulee tänään hoitamaan Liljaa. Olen varannut pöydän Rosendahlista. Eeva kuulosti ilahtuneelta, kun kysyin, haluaisiko hän lähteä illalliselle.

30.1.

Illallinen oli onnistunut. Ruoka oli hyvää, puhuimme paljon. Eeva soitti kaksi kertaa kotiin ja kysyi Liljan vointia. Tanssimme. Eeva hymyili. Meidän pitäisi olla enemmän kahdestaan.
Sain kerrottua, että olen huolissani hänestä. Yllätyksekseni Eeva nauroi, eikä loukkaantunut. Hän kertoi tunteneensa itsensä mökkihöperöksi. Hän sanoi pelänneensä, ettei hänestä ole äidiksi.
Päätimme, että meitä parempia vanhempia ei ole.

6.2.

Liljalla on taas kuumetta. Käytimme tyttöä lääkärissä, mutta lääkäri sanoi, että se on vain nuhaa. Tyttö on itkuinen, eikä viihdy muualla kuin Eevan sylissä.
Minulla on viikko talvilomaa ensi maanantaista lähtien. Yritän hoitaa Liljaa mahdollisimman paljon, niin että Eeva saa levättyä.

28.2.

Lilja kuoli viikko sitten.
Hautajaiset ovat huomenna. Eeva ei halua tulla mukaan. Menen yksin hautaamaan tyttäremme. Ruumiinavausraportti tuli tänään. Kätkytkuolema. Se ei selitä mitään.
Se ei selitä miksi.

15.3.

Eeva ei halua puhua kanssani. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Olen korjannut Liljan tavarat lastenhuoneesta ja laittanut ne vinttiin talteen, vaikka Eeva pyysi minua heittämään ne pois. En pysty siihen.
Eeva ei puhu, ei anna minun koskea itseään. Hän ei itke. Se on pahinta. Hän vain istuu makuuhuoneessa ja katsoo ulos ikkunasta. Hän syö, jos minä pakotan, ei muuten.
Minun on saatava hänet lääkärille.

30.3.

Eeva ei suostu lähtemään lääkäriin. Otin selvää apuryhmästä, joka on meidän kaltaisille vanhemmille, mutta Eeva ei halua lähteä sinne. Yritin selittää, että meille tekisi hyvää puhua muiden sellaisten kanssa, jotka ovat kokeneet saman, mutta hän sanoi ei.

6.4.

Olen päättänyt kutsua lääkärin kotiin. Tiedän, että Eevan on surtava, mutta en halua, että hänen surunsa tappaa hänet.
En halua jäädä yksin.
Kaipaan Liljaa ja itken usein, mutta en halua itkeä Eevan nähden. Minun on oltava vahva.
Kaikki on niin väärin. Elämä on epäoikeudenmukaista.
Mitä minä tein väärin? Enkö ollut riittävän hyvä isä, koska tyttäreni kuoli?
Huomenna lähden jälleen Kuopioon. Vihaan näitä matkoja. Pelkään, että Eeva tekee jotain itselleen.