Se tapahtuu Forumissa
Arnoldsin kahvilassa.
Donitsin valkoinen kuorrutus,
suklaaraitoja, kahvin pinta vaahtokuplaa.
 
Käsi lepää sylissä, jäähtynyt kahvi kupissa.
Sokeriveden makea vana
valuu suupieltä pitkin leualle.
 
Äänet katoavat. Suut haukkovat ilmaa,
kengät liitävät lattialle, kaupan ovi auki,
kiinni, hiljaiset hahmot imetään liikkumattomien
mallinukkien luokse.
 
Pienen lapsen mykkä itku rattaissa,
puhumattomat sanat puhaltavat lämmintä ilmaa.
Lusikka putoaa lattialle,
katoaa kilahtamatta.
 
Vasta hiljaisuudessa kuulen itkuni.
Kun kaikki pysähtyy ympärilläni,
tunnen kosteuden poskillani.
Kuukausien itkemätön pelko, suru, kauhu,
nukkumattomat tunnit, valvotut hetket.
 
Pysähtyminen kahville,
ja se tapahtuu. Putoan. Romahdan,
enkä enää tiedä, miten pääsen liikkeelle.
Kaikki on päättynyt. Liike eteen, taakse,
askeleet. On vain pysähdys.

 

 

 

***

Runotorstain 152. haaste on pysähtynyt