EDIT 30.12. klo 18 ja risat: Hesarin Miska Rantanen kirjoittaa aiheesta "Blogista kirjaksi -mutta miksi?"
(via Mari Koo)
1167611.jpg

Huhtikuusta 2006 lokakuuhun 2006 kirjoitin blogia, jonka nimi oli Taikkarin mäellä. Blogi sisälsi proosarunoja, jotka sijoittuivat aikaan, jolloin Colt vielä löi miehen katuun, jolloin juomana oli nutikka ja musiikkina Led Zeppelin, Hurriganes ja Slade.

En julkaissut runoja blogissa SusuPetalina, vaan minulla oli tuossa blogissa toinen nikki, Taikkari. Syy siihen, miksi Taikkarin mäellä ei ollut SusuPetalin blogi, oli se, että halusin nähdä, miten kyseiset runot löytävät lukijansa ilman ennakko-odotuksia ja -luuloja. Arvelin, että SusuPetalin kirjoittamana ne runot ja se blogi olisi saanut helposti lukijoita, mutta se ei ollut tavoitteeni. En halunnut lukijoita SusuPetalille vaan niille runoille.

Ottaessani käyttööni toisen nikin, jouduin myös miettimään sitä, kävisinkö tuon nikin kanssa vastavierailulla, kuten tapanani SusuPetalina on, minua kommentoinneiden blogeissa. Periaatteessa en halunnut käyttää kommentoidessa kahta nikkiä, joten yritin välttää Taikkarina kommentoimista muiden blogeissa. Aina se ei kuitenkaan ollut mahdollista, varsinkin, kun Taikkarin mäellä-runot osallistuivat Runotorstain haasteisiin, jolloin myös kommentteja tuli enemmän. Päätin silloin kertoa meilillä niille, jotka olivat SusuPetalin vakituisia lukijoita ja jotka olivat löytäneet myös Taikkarin runot, että kirjoittaja on sama henkilö. Näin pystyin jatkamaan kommentointia heidän blogeissaan Susuna.


Niiden blogeissa, jotka kommentoivat Taikkaria, mutta eivät SusuPetalia, kävin jättämässä kommenttini Taikkari-nikillä.

Sekavaa? Ei laisinkaan, mutta olen ihan tyytyväinen, että käytän vain SusuPetal-nimeä nykyään.

Aika monelle bloggaajalle ehdin sen puolen vuoden aikana, jona kirjoitin Taikkarin mäkeä, kertoa tästä tupla-kansalaisuudesta, eikä kenellekään tuottanut vaikeuksia ymmärtää pointtiani kirjoittaa Taikkarina eikä Susuna, eika kukaan ainakaan sanonut tunteneensa tulleensa raskaasti huijatuksi.

Miten Taikkarin mäellä-runot sitten löysivät lukijansa? Yllättävän hyvin mielestäni. Olin aika varma, että koska kyseessä on kuitenkin silkkaa runoa eli ei mitään muuta koko blogissa, niin hyvä, jos pari lukijaa eksyy paikalle ja jos heistä toinen kommentoi, niin enemmän kuin erinomaista. Kiitos Runotorstain, blogi sai vakkarilukijoita ja satunnaisia lukijoita samaten.


Olin aika yllättynyt, mutta myös tietenkin tyytyväinen.

Ja miksi minä kerron nyt tämän kaiken? Vuosi sen jälkeen, kun blogi on jo lopettanut päivittymisen ja laitettu salasanan taakse?

Muutaman lukijan kommentit aiheesta "koska runot ilmestyvät kirjana? nehän ovat kokonaisuus." sai minut miettimään asiaa. Totta, runot olivat kokonaisuus, niistä tulisi kokoelma. Ehkä ne olisi ihan viisasta laittaa kansien väliin? Ei puuttunut kuin kustantaja. Hah.


Kumpikaan lähestymäni kustantaja ei halunnut kustantaa runoja. No, totuuden nimessä en ollut niin hämmästynyt, koska hei! tarjosinhan minä runoja, jotka sijoittuvat Turkuun...aika marginaalista siis...

Olisin tietysti voinut haudata ajatuksen kirjajulkaisusta, varsinkin seuratessani Saaran itkuja lisääntyvistä kirjapinoista, lukemattomista kirjoista pölyttymässä hyllyillä , mutta kun tapasin Tarun Kirjamessuilla, tajusin, että säästääkseni ongelmajätettä ja saadakseni runokokoelman julkaistua(ne vaihtoehdot voivat todellakin sulkea pois toisensa!), voisin julkaistaTaikkarin mäellä BoD:n avulla. BoDin toimintaperiaate on, että BoD-kirjoja painetaan vasta kun niitä on tilattu.

Niinpä: nyt sitä saa. Runokokoelma Taikkarin mäellä on ilmestynyt BoD:n kustantamana ja sitä saa tilattua BoD:n yhteistyökumppaneilta eli BookPlusista, Suomalaisesta ja Adlibriksesta. Kirja löytyy myös muista kirjakaupoista -kysyntä luo tarjontaa eli rohkeasti vaan tiskille vaatimaan kirjaa! Mikäli kirjakaupat väittävät, ettei tuollaista kirjaa ole hyllyssä eikä edes takahuoneessa, pyytäkää kääntymään Kirjavälityksen puoleen –kyllä se kirja on olemassa.

Kirjaa voi myös kysellä kirjastoista ja tehdä niin usein ja hartaudella. Ehkä sinnikkyys tuo runohyllyyn täytettä.

Olen aikaisemmin maininnut blogissani, että SusuPetalin tekstit eivät mielestäni niin sovi kansien väliin, ne ovat verkkoproosaa, verkkokirjoittamista. Taikkarin mäellä-runoista olen eri mieltä. Mielestäni ne kuuluvat juuri kansien väliin.


Ehkä joskus muutan mieleni SusuPetalin tarinoiden suhteen ja alan julkaista 25-osaista sarjaa "SusuPetalin kootut Aurajoelta Vantaanjoelle", mutta sen aika ei ole vielä, hahhaa.

Kiitos siis Tarulle, Saaralle ja Tuimalle, jonka lukuisat analysoivat ja kannustavat kommentit Taikkarin mäellä-blogissa auttoivat minua työstämään runoja. 

No niin, kipin kapin siitä kauppaan! Hinta vaivaiset viisi tuoppia Happy Hour-hintaan eli viisitoista euroa.