3.

 

Ritva nousi ylös. Hän ei enää katsonut miestä, vaan meni jääkaapille. Hän halusi jotain raikasta, jotain, joka huuhtoisi tympeän maun suusta, jotain, mikä peittäisi miehen hajun hänen kitalaellaan.

  

-Miten sinä pystyt syömään tuota? mies kysyi.

  

Ritva haukkasi uudestaan greippiä, upotti hampaansa sen valkoisen keltaiseen lihaan, veti hampaittensa välistä kirpeää, puhdasta mehua.

  

-Onko täällä ollut jotkut juhlat? mies sanoi.

  

Se oli mennyt ikkunan luo ja katsoi ulos pihalle. Se oli lähdössä, Ritva tiesi sen, mutta se halusi vielä hyvitellä äskeistä. Sitä, ettei siitä ollut uusintakierrokselle.

  

-Pihajuhlat.

-Oliko siellä mukavaa?

  

Mies ei kuulostanut kiinnostuneelta. Se halusi vain jonkun puheenaiheen, jota se saattoi nimittää keskusteluksi. Sitten se lähtisi.

  

-Eipä tullut mentyä sinne.

  

Mies nyökkäsi. Niin kuin se olisi ymmärtänyt tai välittänyt. Se katsoi vaivihkaa kelloaan ja hieraisi leukaansa, Aamusänki varjosti sen poskia.

  

Jos se söisi minua, Ritva ajatteli, sen sänki repisi ja raapisi minua, kutittaisi ihoa, saisi minut tuntemaan jotain. Hän haukkasi uuden palan greipistä ja katsoi miestä. Ei siitä ollut pillun syöjäksi. Se näytti siltä kuin se olisi ollut aamupuuron tarpeessa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kohta se saisi sitä. Söisi kauransa, silittäisi juuri heränneiden pentujensa päitä, kuuntelisi vaimon puhetta ja mättäisi lusikallisen toisensa jälkeen suuhunsa. Joisi maitoa päälle, haukottelisi ja menisi nukkumaan.

 

***jatkuu***