1591030.jpg

-Mä vihaan kesää.
-Niin mäkin! Koska sulla alkaa se tenniskurssi?

-Heti maanantaina. Kaks viikkoo! Voiksä kuvitella! Joka päivä. Ja kymmeneltä! Mun pitää herätä sika-aikaisin.
-Törkeet. Mä lähden kans maanantaina mummin ja vaarin kanssa Pariisiin.

-Museoita.
-Joo, ja aikaisin nukkumaan ja aikaisin hereille.

-Törkeet. Mä vihaan kesää.
-Lähetsä sun iskän kaa purjehtimaan?

-Pakko. Se sanoi, ettei se aio muuttaa sen kesälomasuunnitelmii vaik ne on eronnut äidin kanssa. Me ollaan kuukausi purjehtimassa. Booring! Mä tuun hulluks. Venees ei oo mitään tekemistä.
-Mä meen ridaamaan, kun mä tuun Pariisista. Kahdeks viikoks. Mun serkun kanssa. Mä vihaan sitä.

-Ai, sun serkkuas?
-Joo. Enkä mä välitä hevosistakaan enää, mutta se Jenna, mun serkku, haluu sinne leirille, eikä se haluu lähtee yksin, niin sit mun on mentävä sen kanssa.

-Ooksä sun isän ja äidin kans lomalla?
-Joo, me mennään sitten johonkin kylpylään jonnekin Viroon viikoks, kun mä tuun sielt ratsastusleiriltä. Ooksä sun äidin kanssa?

-Pakko. Se sanoi, ettei se jätä mua yksin, kun se lähtee Hessun kanssa kahdeksi viikoksi Kreikkaan, ja kun iskä ei ota mua, niin mut on pakko ottaa mukaan.
-Mä en kestä. Koko kesä menee, eikä ehdi tekeen mitään kivaa.

-Mä oikeestaan kadehdin Sannaa.
-Miten niin?

-No, kun ne on köyhiä, eikä sen iskällä ole duunia niin niillä ei oo rahaa mennä minnekään. Aattele, Sanna saa olla koko kesän kotona! Se saa nukkuu niin pitkään kuin se haluu. Ja se voi käydä Kampissa vaikka joka päivä ja tavata kavereit ja silleen. Ja se saa syödä nakkii ja lihistä ja pitsaa joka päivä, se sanoi, koska sen äiti ei jaksa tehdä ruokaa. Se on kait ollut kipee. Sen äiti.
-Epistä.

-Mä vihaan kesää.