Tammikuun pimeydessä kylmällä parvekkeella
mokkatakki harteillani, paljaat varpaat.
Sisälläni raskasta tyhjyyttä.
 
Ymmärsin.
 
On hetkiä, on ikuisuuksia, jolloin ei enää jaksa.
Ei voi. Ei halua. Ei näe mitään muuta mahdollisuutta.
 
Tahto tehdä maailmasta parempi paikka.
Halu päästä eroon itsestä.
 
Tyhjyys täynnä raskautta.
Tyhjän kanssa ei voi elää. Tyhjän takia ei kannata elää.
 
Ymmärsin.
 
 
 
 
 
 
***
 
Katin kuolemasta tulee tänään kuluneeksi kaksi vuotta. Video on tehty kaksi vuotta sitten. Täällä aikaisemminkin esitetty.