sunnuntai, 3. lokakuu 2010
Sunnuntaiklassikkoiden teemasoitto on musikaali.
Elokuvamusikaalit kukoistivat 1930-luvulla, kiitos äänielokuvan läpimurron ja lama-ajan. Maksamalla elokuvalipun hinnan saattoi vähäksi aikaa unohtaa ankean arjen, sikäli mikäli oli varaa siihen elokuvalippuun.
Musikaalin loppukohtaus on mykistävän melodramaattinen ja kantaaottava. Laulun Remember My Forgotten Man sanat kertovat lamasta, miehistä, joiden panosta tarvittiin ensimmäisessä maailmansodassa, miehistä, jotka unohdettiin, kun sota oli ohi. Ei siis mitään bling-bling-glitter-glitter-siirappia jollaiseksi usein mielletään musikaalien sanat ja sanoma. Kappale on saanut samanlaisen klassikon aseman kuin Al Jolsonin esittämä Brother Can You Spare A Dime, sekin kertomus suuren depression runtelemista ihmisistä.
Busby Berkely on koregrafiana omaa luokkaansa, matemaattisen tarkka kuvioiden suunnittelija. My Forgotten Man-koreografiassa Berkeley poimi vaikutteita saksalaisesta ekspressionismista ja sodan veteraanien marssista Washingtonissa 1932.
Remember my forgotten man,
you put a rifle in his hand.
You sent him far away,
you shouted "hip-hooray”.
But look at him today!
Remember my forgotten man,
you had him cultivate the land.
He walked behind a plow,
the sweat fell from his brow.
But look at him right now!
Muita musikaalisävelmiä täällä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.